Levyn takakansi kertoo Tappajat-elokuvan pohjautuvan Ernest Hemingwayn romaaniin.
Levyn takakansi kertoo Tappajat-elokuvan pohjautuvan Ernest Hemingwayn romaaniin. Tämä olisikin mielenkiintoinen kirja, mutta lukijan täytyy tyytyä kirjailijan vuonna 1927 Scribner-lehteen kirjoittamaan neljän sivun novelliin, joka on poikinut elokuvia Siodmakista Tarkovskiin.
Alun perin urheilu, rikos ja petos kietoivat nyrkkeilijän seittiinsä, mutta Don Siegel muutti tantereeksi autoilun. Tappajat (Lee Marvin, Clu Gulager) ottavat hengen rallimestarilta (John Cassavetes), joka kohtaloonsa alistuessaan ihmetyttää ammattilaisia. He alkavat vetää esiin monimutkaista rikosvyyhtiä päästäkseen paremmille apajille.
Huomionarvoista on liki kubrickmainen keikkakuvaus, ja konnakaksikon nosto päähenkilöiksi. Siegelin lakoninen suorasukaisuus oli aikoinaan niin shokeeraavaa, ettei televisio huolinut tuotosta, vaan elokuva pantiin teatterilevitykseen. Nykyäänhän toimitaan toisin, brutaalit pyrskähdykset menevät suoraan videolle.
Elokuvaan liitettävät anekdootit ovat moninaiset: Marvinin kehuttu kuolinkohtaus johtui ennen kaikkea alkoholista, Angie Dickinson romahti kuultuaan väitetyn rakastajansa John F. Kennedyn murhasta ja Ronald Reaganin antoi viimeisen (elokuva)roolinsa.
Levy edustaa aikansa kokokuvan tarkkuutta, mutta on katsottava. Monoraita toistuu sävyittä, mutta selkeästi. Ekstroihin on tallennettu traileri, mielenkiintoiset triviaruudut, biografiat ja kuvagalleria. (PS)