Yk­sin me­ril­le läh­te­nyt pur­jeh­ti­ja (Ro­bert Red­ford) herää ve­neensä kyl­keen törmäävään rah­ti­kont­tiin. Us­kot­ta­van vähäe­lei­nen elo­ku­va seu­raa kuin­ka yk­sinäi­nen mies käy lä­pi vaa­dit­tu­ja toi­mia sel­viy­tyäk­seen ko­tiin. Törmäyk­sessä syn­ty­nyt reikä on pai­kat­ta­va, ve­si pum­pat­ta­va pois, ra­dio kui­va­tet­ta­va ja vä­lillä on myös syötävä, juo­ta­va ja nu­kut­ta­va.

Täy­sin il­man dia­lo­gia ete­nevä elo­ku­va pyr­kii luo­maan tun­tua kä­den­mi­tan päässä vaa­ni­vas­ta tu­hos­ta, jon­ka tor­ju­mi­nen vaa­tii yk­sinäistä puur­ta­mis­ta ja oi­kei­den asioi­den te­ke­mistä oi­keaan ai­kaan. Tältä osin en­nen­kuu­lu­mat­to­man vähäe­lei­nen an­ti on mie­len­kiin­tois­ta ja herät­te­lee myös kat­so­jan omia aja­tuk­sia siitä mik­si mitä­kin tehdään ja mitä it­se ti­lan­tees­sa yrittäi­si tehdä. Ai­van kaik­ki mie­hen tem­pauk­set eivät näin maak­ra­vun näkö­kul­mas­ta­kaan tun­nu mie­lekkäiltä, mut­ta val­tao­sin toi­met py­syvät us­kot­ta­vi­na. Ta­ri­nan myrs­kyt vievät elo­ku­van kui­ten­kin spek­taak­ke­li­no­mai­sil­le lin­joil­le, jot­ka ihas­tuk­sen si­jaan ovat omiaan luo­maan ih­me­tystä ja epäus­koa.

Ro­bert Red­for­dil­le kir­joi­tet­tu ta­ri­na ve­to­si näyt­te­lijään uu­den­lai­se­na haas­tee­na ja mah­dol­li­suu­te­na heittäy­tyä taas pitkästä ai­kaa toi­sen oh­jaa­jan vietäväk­si. Ko­ko­nai­suus mais­tuu hy­vin pal­jon Tom Hank­sin täh­dittämältä Cast Awayltä, jos­kin myös yhtäläi­syyk­siä Sand­ra Bul­loc­kin ava­ruu­den sel­viy­ty­mis­tais­te­luun elo­ku­vas­sa Gra­vi­ty on run­saas­ti. Ko­ko­nai­suu­te­na tämä on hil­jai­sen me­di­toi­va ker­to­mus eloonjää­mis­tais­te­lus­ta, jo­ka suh­tau­tuu sa­mal­la puls­sil­la vuo­ta­vaan auk­koon ve­neen kyl­jessä kuin pa­pu­pur­kin avaa­mi­seen. Lop­pu­tu­lok­se­na ei ole hengäs­tyttävä elo­ku­vaelä­mys, vaan ke­vyes­ti aja­tuk­sia sti­mu­loi­va ek­sis­ten­tia­lis­ti­nen es­see. Kol­mas täh­ti tu­lee roh­kean en­nak­ko­luu­lot­to­mas­ta ja sinällään hy­vin to­teu­te­tus­ta rat­kai­sus­ta ra­ken­taa ker­to­mus yh­den — käytännössä vieläpä mykän — hah­mon va­raan.