Tans­ka­lai­set ne osaa­vat: yhtä angs­tis­ta me­noa kuin suo­ma­lai­sil­la, mut­ta myös on­nel­li­nen lop­pu on mah­dol­li­nen. Jä­tetään pal­jas­ta­tam­mat­ta, mi­ten tällä ker­taa.

Ruot­sa­lai­nen lääkä­ri (Mi­kael Persb­randt) pa­laa Af­ri­kan hir­veyk­sistä Tans­kaan per­heensä tykö ja jou­tuu pai­kal­li­sen ko­va­naa­man (Kim Bod­nia) lyön­nin koh­teek­si. Ta­pauk­ses­ta al­kaa hyö­kyaal­to, sillä poi­ka ja hä­nen uu­si ystävänsä oli­vat juu­ri pan­neet kou­lu­kiu­saa­jan ku­riin ra­jul­la ta­val­la.

E­lo­ku­van tee­ma on mai­nio, sillä se pei­laa maail­man vä­ki­val­taa yk­si­tyi­seen ja lap­suu­den agg­res­sioi­hin.

Hie­man epäus­kot­ta­vat juo­nenkään­teet ja las­ten reak­tiot ikävä kyllä ve­rot­ta­vat te­hoa ai­ka ta­val­la. Poh­dit­ta­vaa sil­ti riittää. Kou­luyh­teisössä nyrk­ki voi ol­la tar­peen, mut­ta ai­kui­se­na se joh­taa vai­keuk­siin. Voit­ta­ja ei kui­ten­kaan ole lap­suu­den tap­pe­lui­den ta­paan se, jol­la on vä­hi­ten me­ne­tettävää.