Tom Crui­se on pos­ta­po­ka­lyp­ti­sen maa­pal­lon talk­ka­ri, jon­ka tehtävänä on pitää pum­put pyö­rimässä mui­den la­ji­to­ve­rei­den­sa jo ki­pittäessä koh­ti Sa­tur­nuk­sen kuu­ta. Pil­vien ylä­puo­li­ses­sa la­si­lin­nas­saan ma­jai­le­va huol­to­mies kiertää au­tioi­tu­nei­ta man­tu­ja huol­ta­mas­sa ha­jon­nei­ta luo­tai­mia, mut­ta mie­hen unis­sa ky­tee epäi­lys hä­nel­le syö­te­tyn maail­man­kat­so­muk­sen säröistä.

C­rui­sen va­kaal­la kä­dellä vetämä sci­fi-pläjäys ty­pis­tyy lo­pul­ta ka­sak­si yli­pit­kiä su­van­to­ja, it­se­riit­tois­ta rä­si­kintää ja tie­to­ko­nei­den näytönsäästä­jinä omim­mil­laan ole­via pos­ta­po­ka­lyp­ti­sia mai­se­ma­ku­via — joi­ta to­sin säes­tetään pe­rin osu­vas­ti Van­ge­lik­sen mu­siik­kia muis­tut­ta­val­la ää­ni­rai­dal­la. Muut hah­mot lisäävät tähän kei­tok­seen vain vähän, vaik­ka Mor­gan Free­man pii­pah­taa mu­ka­na morp­heuk­se­na ja Ol­ga Ku­ry­len­ko on so­vi­tet­tu avai­mek­si mys­tee­riin.

Puo­livä­liin as­ti me­no mais­tuu, mut­ta sit­ten kä­si­kir­joit­ta­ja vetää am­mees­ta tul­pan ir­ti ja il­ma­va oo­pe­ra muut­tuu se­kun­das­ci­fik­si, jos­ta on tun­nis­tet­ta­vis­sa Wall-e:n, Mat­ri­xin, Ava­ruus­seik­kai­lu 2001:n ja lu­ke­mat­to­man muun tu­le­vai­suu­den luo­taa­jan vai­kut­tei­ta. Tämä rap­pio on har­mi, sillä en­simmäi­nen tun­ti on var­sin kou­kut­ta­vaa tois­maal­lis­ta oo­pe­raa, jos­sa yk­sinäi­nen kor­pi­so­tu­ri kol­kut­te­lee hä­nel­le syö­te­tyn pa­junköy­den ra­jo­ja mauk­kaas­ti ja ver­rat­tain us­kot­ta­vas­ti.

Au­dio­vi­suaa­li­ses­ti ener­gi­nen elo­ku­va kai­pai­si trim­maus­ta kes­toon­sa ja ehkäpä jon­kun sci­fin maest­ron sor­mea suo­ra­vii­vai­sen kä­si­kir­joi­tuk­sen­sa ehos­ta­mi­seen. Pa­la­set ovat sinällään hy­viä, ku­ten uni­kap­se­lin törmäyk­sen ympä­ril­le ra­ken­net­tu koh­taus osoit­taa, mut­ta ko­ko­nai­suus jää pu­ru­ku­min ta­sol­le. Elo­ku­va pe­rus­tuu oh­jaa­jan omaan tois­tai­sek­si il­mei­ses­ti jul­kai­se­mat­to­maan sar­ja­ku­vaan. (IJ)