Uu­si Wal­la­ce & Gro­mit me­nee hel­pos­ti ohi va­ha-a­ni­maa­tion 20-vuo­tis­juh­la­jul­kai­sun kaa­vus­saan. It­se asias­sa mu­ka­na on täy­sin uu­si puo­li­tun­ti­nen jak­so, jo­ka ker­too kuo­le­mat­to­man kak­si­kon seik­kai­lus­ta lei­pu­rei­na.

Kol­le­goi­ta kuo­lee kuin heinää, ja Gro­mit al­kaa pa­has­ti epäillä, että Wal­la­ce jou­tuu 13:k­si uh­rik­si. Van­hat vauh­ti­vin­keet, tek­ni­set vem­pai­met ja brit­tiläi­nen käytös­kult­tuu­ri ovat edel­leen il­mai­sun poh­ja­na. Mut­ta jo­tain uut­ta­kin kek­sitään 2000-lu­vun ko­vak­si ki­ris­ty­neestä laih­du­tushössö­tyk­sestä. Tätä ter­vey­del­le lii­ka­ki­lo­ja­kin vaa­ral­li­sem­paa sai­raut­ta ku­vas­taa Wal­la­cen uu­si ihas­tus, Piel­la Ba­kewell, jo­ka esiin­tyy suo­si­tun leipä­ket­jun il­ma­pal­lo­mai­nok­ses­sa.

Va­ha­nu­keil­la to­teu­tet­tu ani­maa­tio on tus­kal­li­sen vai­val­loi­nen ja hi­das pro­ses­si, jo­ta voi ver­ra­ta sci­fie­lo­ku­vis­sa mes­ta­rik­si kou­liu­tu­neen Ray Har­ry­hau­se­nin slow­mo­tion-tek­niik­kaan. Eipä ole­kaan ih­me, että edel­li­nen koi­ran ja isännän ly­hyt­seik­kai­lu tu­li ulos niin­kin kauan kuin li­ki 15 vuot­ta sit­ten.