P­ro­vo­kaa­tioon pyr­kivä ai­he ja sen pää­pa­ri häi­rit­sevät ai­ka­moi­ses­ti ky­seistä ko­hue­lo­ku­vaa, sillä Ka­te Wins­let on to­tut­tu nä­kemään alas­ti tur­han mo­nes­sa elo­ku­vas­sa. Tällä ker­taa hän viet­te­lee 15-vuo­tiaan ko­ke­mat­to­man nuo­ru­kai­sen vuo­den 1958 Ber­lii­nissä. Ta­pah­tu­mat vei­vaa­vat vuo­den 1966 ta­pah­tu­mien kans­sa, kun Ausc­hwitc­hin nais­var­ti­joi­ta tuo­mit­tiin men­neistä hir­mu­teois­ta.

Lu­ke­mi­nen ja kir­joit­ta­mi­nen tai oi­keas­taan näi­den tai­to­jen puu­te ylittää mo­nin­ker­tai­ses­ti hä­peän, jos ih­mi­nen ei osaa ui­da tai pelkää lentää. Tästä ke­hi­tetään mie­len­kiin­toi­nen draa­ma, jo­ka ikävä kyllä hie­man en­nen lop­pua uh­kaa lo­pet­taa le­pat­te­lun­sa. Ih­me­tystä herättää, mik­si pro­fes­so­rin roo­lis­sa ole­va Bru­no Ganz jä­tetään täy­sin hyö­dyntämättä ko­ko draa­mas­sa.

Lop­pu on kui­ten­kin tyy­dyttävä. Ko­huun­sa näh­den suo­si­tel­ta­vaa kat­sot­ta­vaa, sillä Lu­ki­ja herättää aja­tuk­sen ja toi­sen.

Yk­si liit­tyy pääo­sa­ne­sittäjä Ka­te Wins­let­tiin, jo­ta moi­tit­tiin taan­noin liias­ta li­ha­vuu­des­ta. Nyt hän on laih­dut­ta­nut it­sensä mil­tei kes­ki­tys­lei­ri­kun­toon. Kyllä huo­mio­ta­lous näyttää sai­rau­ten­sa räi­keällä ta­val­la. Wins­let nyt on kaik­kein viehättä­vim­piä kan­sainvä­li­siä näyt­te­lijöitä luul­ta­vas­ti kai­kis­sa ko­ko­luo­kis­sa.