Gor­ka (Jo­se­ba Usa­bia­ga) ma­jai­lee yh­dessä van­hem­pien­sa ja isoisänsä kans­sa, työai­koi­na mies luu­hai­lee pal­kat­ta ruu­vi­meis­se­leitä val­mis­ta­val­la teh­taal­la. Ujo, tyh­jyy­teen au­tis­ti­ses­ti tui­jot­te­le­va bas­ki vai­kut­taa la­ma-a­jois­ta huo­li­mat­ta nä­kevän tu­le­vai­suu­des­sa jon­kin­lais­ta va­loa. Tuo­re tref­fi­seu­ra­lai­nen Ana (Bar­ba­ra Goe­na­ga) pai­nii opin­to­jen­sa vä­lissä, työ­ka­ve­ri Ina­ki (Lan­der Otao­la) on kiin­nos­tu­nut lä­hinnä yhyttämään nuo­ren­pa­rin sek­si­hom­miin. Ja kuu­le­maan ta­ri­noi­ta.

Gor­ka ja Ana et­sivät kuu­mei­ses­ti so­pi­vaa paik­kaa su­ku­puo­li­toi­min­to­jen suo­rit­ta­mi­seen, kum­man­kaan ko­tio­lois­sa pri­vaat­tia­siat eivät on­nis­tu. Ina­ki mai­nit­see "pi­ka­de­rot", nuor­ten suo­si­mat jul­ki­set pa­nes­ke­lu­pai­kat. Es­teitä il­me­nee ai­na vii­mei­sellä het­kellä. Ana ja Ina­ki tur­hau­tu­vat. Gor­ka odot­taa rau­hal­li­se­na so­pi­vaa het­keä, sekä sek­sin että elämän suh­teen.

Siinä missä Gor­ka las­kee säästö­pos­sun­sa sisältöä ja tui­jot­taa lap­suu­de­na­jan ju­lis­tei­ta sei­nillään, ker­to­vat ystävät het­kessä syn­ty­neistä tu­le­vai­suu­den­suun­ni­tel­mis­taan. Toi­nen tähtää opis­ke­le­maan Edin­burg­hiin, toi­nen naut­ti­maan ber­lii­niläi­sestä elämän­me­nos­ta.

Ben Shar­rock on kir­joit­ta­nut elo­ku­van­sa sisään run­saas­ti ajan il­miöitä, osan pe­rus­tel­lus­ti, suu­rem­man osan pe­rus­teit­ta. Skot­lan­ti­lai­soh­jaa­ja ker­too unel­mis­ta, nii­den to­teut­ta­mi­ses­ta ja het­keen tart­tu­mi­ses­ta. Toi­sel­la puo­lel­la hän hyväk­syy ne, joil­le vä­hem­pi­kin on ai­van okei. Muu­tos­ta kai­paa­mat­to­mil­le on oma paik­kan­sa. Hyvään elämään saat­taa riittää va­ki­tui­nen työ­paik­ka, oma au­to ja huo­ne van­hem­pien luo­na.

Pi­ka­de­ro on täynnä pe­rus­te­le­ma­ton­ta ku­vi­tus­ku­vaa, tyh­jiä het­kiä. Kä­denjäl­ki on hy­vin ma­te­maat­tis­ta ja ark­ki­teh­to­nis­ta, maa­lauk­sel­lis­ta. Hen­kilöoh­jaus sei­so­vaa ja la­ko­nis­ta. Ro­jal­tit voi­si osoit­taa suo­raan Roy An­ders­so­nin pank­ki­ti­lil­le. Vaik­ka vi­suaa­li­nen il­me oli­si­kin upea, ku­vien sisältö on va­ja­vai­nen. Leik­kauspöydällä oli­si kai­vat­tu roh­keam­paa nä­ke­mystä, lop­pu­teks­tit läh­tevät rul­laa­maan ai­van liian myöhään.

Es­poo Ci­ne -oh­jel­mis­toa 2016. Bas­kin­kie­li­nen, eng­lan­nin­kie­li­nen teks­ti­tys. (VA)