Victor Hugon kuuluisaan romaaniin ja siitä tehtyyn menestysmusikaaliin pohjautuva elokuvaversio on kerrassaan valoittava tapaus.
Victor Hugon kuuluisaan romaaniin ja siitä tehtyyn menestysmusikaaliin pohjautuva elokuvaversio on kerrassaan valoittava tapaus. Ohjaaja Tom Hooper (mm. HBO:n upea minisarja "John Adams" ja "Kuninkaan puhe") luotsaa eeppistä tarinaa varmalla kädellä ja tarkalla silmällä. Vahva tarina saa tässä tuekseen upean rikkaan periodi-ilmeen ja elävän audiovisuaalisen kuosin, joka täyttää vaivatta saamansa perinnön asettamat odotukset. Ilahduttavinta kuitenkin on että kokonaisuus ei jää kaavan mukaiseksi mammuttimaiseksi patsasteluksi, vaan tekijät ovat onnistuneet luomaan elävän modernin musikaalin, joka pienten nyanssien johdosta kestää myös lähemmän tarkastelun.
Käytännössä kaikki elokuvan dialogi kuullaan laulettuna, mikä vaatii aluksi paljon totuttelua, mutta hymähdykset vaihtuvat vääjäämättä arvostukseksi kun näyttelijä toisensa perään onnistuu välittämään komean tunnelatauksen laulun kautta. Tekijät ovatkin ylpeitä paitsi siitä että kaikki näyttelijät lauloivat omat osuutensa, myös erityisesti siitä että laulu taltioitiin kuvaustilanteissa livenä — eikä playbackiin luottaen. Hugh Jackman vaatii respektiä heti alun "Look Down" -orjakaleeritaonnalla ja myös Russell Crowe pääsee vauhtiin miesten hienon yhteisen kaksintaistelun "The Confrontation" myötä. Anne Hathaway puolestaan palkittiin peräti sivuosa-Oscarilla käytännössä yhdestä kohtauksesta, jossa hän esittää vahvan omaperäiseen ja rohkean tulkinnan kappaleesta "I Dreamed a Dream". Kun tähän vielä lisätään Colm Wilkinsonin, Samantha Banksin ja Eddie Redmaynen vuodatukset, joukkokohtaukset, sekä Sacha Baron Cohenin ja Helena Bonham Carterin huumoripitoiset luritukset on koossa perin vakuuttava elokuvamusikaali.
Musikaaleihin tottumattomille katsojille, joihin itsenikin lasken, läpeensä laulettu dialogi voi osoittautua vaikeasti ylitettäväksi esteeksi, mutta naureskelun sijaan ilmaisumuodolle kannattaa antaa mahdollisuus. Lopulta lyyrinen dialogi ja hahmojen sielunmaailman avoimeksi kirjaksi muuttava formaatti tarjoavat väkevän elokuvallisen elämyksen. Sanottava myös on että moneen ääneen etenevät kohtaukset, kuten rakastavaisten duetto tai Valjeanin lähtö, toimivat hämmästyttävän hyvin ja usein moneen eri suuntaan: yhdelle tilanne on ilon ja toiselle surun hetki. Tämä elokuva on tästä eteenpäin se mittatikku, jota vasten kaikkia periodimusikaaleja verrataan. Bravo.
Komea kuva loistaa rikkaissa teatralisissa miljöissä ja tarjoaa kiitettävän erottelevaa toistoa, jonka virheettömästi luotu miljöö myös kestää. Piirto jätetään silti pääosin aavistuksen pehmeäksi. Komeiden melodioiden ja suurten tunnelatausten musiikkiraita vakuuttaa, mutta tunteelta, että skaala jää hieman rajalliseksi ei voi täysin välttyä.
Ekstroissa mainio ohjaajan kommenttiraita, erinomainen making of (64 min.) ja kooste Victor Hugon romaanista (11 min.). (IJ)