Muis­ti­sai­rau­det ovat toi­mi­neet hy­vinä alus­toi­na mo­nil­le elo­ku­vil­le, kun ha­lu­taan ku­va­ta ylei­sin­hi­mil­li­siä tun­tei­ta ja ta­pah­tu­mia. Il­man muis­tia ih­mi­nen on täy­sin ir­ral­laan mil­tei kai­kes­ta.

Nyt käy­tetään mu­siik­ki­te­ra­piaa vi­pu­var­te­na. Yli kah­den­kym­men vuo­den pois­sao­lon jäl­keen van­hem­mat löytävät poi­kan­sa sai­raa­las­ta muis­tion­gel­mai­se­na. Mu­sii­kin avul­la ale­taan sel­vittää, mitä ta­pah­tui tai oi­keas­taan voi­ko jo­tain ta­pah­tua.

Mu­sii­ki­nystä­vil­le an­ne­taan muu­ta­ma haus­ka kouk­ku. Ai­ka mo­ni var­maan ar­vaa, että Mar­sel­jee­sis­ta edetään Beat­le­sin All You Need Is Lo­ven int­roon, ja Peg­gy Leen Till The­re Was You vaih­tuu jos­sain vai­hees­sa Beat­le­sin ver­sioon. Rea­ga­nin ai­kai­nen Gra­te­ful Dead on re­konst­ruoi­tu ai­ka us­kot­ta­vas­ti li­ve­kei­kal­le.