Nor­ja­lai­set vii­kin­git kä­vivät Ame­ri­kan ran­ni­kol­la jo vuo­den 1000 tie­noil­la, muut skan­di­naa­vit asut­ti­vat koh­tuul­li­sen laa­jal­ti man­ner­ta jo 1600-lu­vul­la ja poh­ja­lai­sia muut­ti san­koin jou­koin Yh­dys­val­toi­hin 1860-lu­vul­la. Tästä huo­li­mat­ta poh­jois­mai­set siir­to­lais­ku­vauk­set vil­listä län­nestä ovat jää­neet ih­meen va­jaal­le huo­miol­le. Vuo­si­kym­me­niä sit­ten ai­he­pii­ri sentään oli koh­tuul­li­sen suo­sit­tu nuor­ten­kir­jois­sa.

Sinänsä eivät Sal­va­tion-e­lo­ku­van tans­ka­lais­vel­jes­ten ko­ke­muk­set ole kan­sal­li­suu­teen viit­taa­via. Osan­sa on kui­ten­kin sillä, että tans­ka­lai­sil­la oli tais­te­lu­ru­tii­ne­ja toi­ses­ta Sak­san-Tans­kan so­das­ta vv. 1864. Tämän joh­dos­ta vel­jek­set he eivät jää ai­van heit­to­pus­seik­si te­xwil­lermäi­sessä ja ku­ro­sawa­lai­ses­sa ase­tel­mas­sa, jos­sa kyläläi­set alis­tu­vat feo­daa­li­her­ran oi­keuk­sil­la hu­see­raa­van, hul­luk­si tul­leen sisäl­lis­so­dan ve­te­raa­nin edessä.

E­lo­ku­va on par­hai­ta län­ne­ne­lo­ku­via ai­koi­hin. Se saa kli­sei­seen ase­tel­maan rea­lis­tis­ta ja tuo­ret­ta otet­ta. Vi­suaa­li­suus toi­mii, ja vä­ki­val­ta pe­rus­tel­laan us­kot­ta­vas­ti. Näyt­te­lijät suo­riu­tu­vat osis­taan us­kot­ta­vas­ti. Myös tans­kan kie­len käyttö is­tuu tun­nel­maan hy­vin.