Täh­ti­kiil­toi­set cy­lo­nit aja­vat ih­mis­kun­nan vii­mei­set rip­peet kar­ku­mat­kal­le lä­pi ava­ruu­den. Vuo­den 1978 elo­ku­va pai­sut­te­lee tässä täh­ti­lo­run­sa suo­ras­taan raa­ma­tul­li­siin sfää­rei­hin. Bo­nan­zas­ta tut­tu Lor­ne Gree­ne luot­saa seu­raa­jiaan Moo­sek­sen lail­la kun ar­kin vir­kaa hoi­taa vii­mei­nen sel­viy­ty­nyt tais­te­lu­lai­va Ga­lac­ti­ca. Ko­ko­nai­suus on ris­tey­tys kym­mentä käs­kyä, Nooaa ja Star Trek Deep Spa­ce Ni­nea il­man, että ta­ri­nan imu nou­si­si le­gen­daa­ri­siin mit­toi­hin.

Ga­lac­ti­can vah­vuus ovat pait­si sel­viy­ty­mis­tais­te­lu myös val­lan suh­mu­roin­ti ja hui­ja­rei­den sekä so­lut­tau­tu­jien jat­ku­va uh­ka. Nämä ele­men­tit ovat läsnä jo tässä, mut­ta vaah­to­kark­ki­mai­nen kuo­si tun­tuu nyt na­ker­ta­van par­haan syömä­ham­paan epi­so­dil­ta.

Pu­he­lias ja enemmän kuin vähän camp-hen­ki­nen ee­pos ot­taa esi­ku­vik­seen pait­si raa­ma­tun mit­ta­kaa­van myös oman ai­kan­sa Star Tre­kit ja täh­tien so­dat. Ta­ri­nan kes­kiöön ase­tel­laan ih­mis­kun­nan sel­viy­ty­mis­tais­te­lu ja ro­bot­tien muo­toon puet­tu uh­ka, mut­ta kaik­ki pa­haen­tei­syys huk­kuu jo­hon­kin peh­moi­sen kuo­sin al­le. Pa­hat cy­lo­nit kyllä kiiltävät pa­haen­tei­ses­ti pääl­le pus­kies­saan, Ja­ne Sey­mour on pä­tevä nei­to hädäs­sa ja tui­mis­te­le­va Lor­ne Gree­ne kym­me­net käs­kyt päästään suol­ta­va joh­ta­ja. Mut­ta sa­maan ai­kaan kai­ken kes­kiössä on nyt kah­vi­ku­pil­ta kuu­los­ta­va san­ka­ri Star­buck, ava­ruu­des­sa len­netään len­to­ko­ne­fy­sii­kan säännöin, ko­ne­huo­neet näyttävät har­ras­te­li­ja­mai­ses­ti be­to­ni­sil­ta pan­nu­huo­neil­ta, fle­dat ovat vin­ta­ge-ka­li­for­niaa ja proo­sa tu­lee sa­kea­na. Ko­ko­nai­suus on haus­ka, mut­ta ei eri­tyi­sen ten­hoa­va.

Ta­ri­na jat­kui ly­hyek­si jää­neenä TV-sar­ja­na, jon­ka pi­loo­til­ta tämä­kin elo­ku­va mais­tuu. Tästä on sit­tem­min teh­ty kak­si uu­del­leenkäyn­nis­ty­sy­ri­tystä 1980- ja 2000-lu­vuil­la.