Oh­jaa­ja Aar­ne Tar­kas on ajan­koh­tai­nen ni­mi Pi­xa­rin tu­le­van John Car­ter –e­lo­ku­van ta­kia, sillä hän vaih­toi al­ku­peräi­sen su­ku­ni­mensä Saas­ta­moi­nen Tar­kak­sek­si jo 1940-lu­vul­la. Ai­ka har­va tai­taa tietää, että hän ot­ti ni­mensä Ed­gar Ri­ce Bur­rough­sin ro­maa­nis­ta Mar­sin prin­ses­sa (myöh. Mar­sin san­ka­ri). Kah­den maail­man par­haan miek­kai­li­jan John Car­te­rin pa­ras ystävä, Mar­sin vih­reä mies oli ni­meltään Tars Tar­kas.

Tämä on Tar­kak­sen vai pitäi­sikö tai­vut­taa mar­si­lai­sit­tain Tar­ka­sin esi­koi­soh­jaus. Epä­ta­sai­nen ri­kos­ta­ri­na kuu­luu eh­dot­to­mas­ti ko­ti­mai­sen jän­ni­ty­se­lo­ku­van merk­ki­teok­siin, sillä par­haim­mis­sa jak­sois­saan se pys­tyy ti­hentämään jän­ni­tystä siinä missä Stan­ley Kub­rick vuo­sia myö­hem­min.

Tar­kas jou­tui lu­paa­va­na nuo­re­na te­kemään lii­kaa ja liian no­peas­ti, mut­ta esi­koi­nen osoit­taa pii­levän lah­jak­kuu­den. An­sion­sa on myös nuo­ren Mat­ti Kas­si­lan kä­si­kir­joi­tuk­ses­sa.

U­pea yk­si­tyis­koh­ta: John Stein­bec­kin Vi­han he­delmät erot­taa juu­ri ja juu­ri pank­ki­mie­hen kir­ja­hyl­lystä.

Roh­keut­ta osoit­taa se, kun Tar­kas us­kal­taa tehdä yh­teis­kun­nan ti­lan selväk­si näyttämällä so­dankäy­neen up­see­ris­ton rap­pion ja al­ko­ho­lis­min, mikä saa rik­kaan per­heen tyttä­ren jättämään ko­tin­sa. Hel­sin­gissä vas­tas­sa on yli­huo­leh­ti­van äi­din (Jus­si Jurk­ka) ja köyhän taus­tan (Å­ke Lind­man) ta­kia kat­ke­roi­tu­nut op­por­tu­nis­ti­kak­sik­ko, joi­den elämän­tyy­li vaa­tii no­peaa ra­haa. Kot­ka­mai­nen Lind­man ja ket­tu­mai­nen Jurk­ka oli­vat täyttä Hol­lywoo­dia. Ruot­sa­lai­si­na heidät oli­si sin­ne lennä­tet­ty hy­vin no­peaan.

Jo­pa viit­taus ny­kypäivään on ki­peä. Ai­van sa­mois­sa on­gel­mis­sa ih­mi­set kamp­pai­le­vat ny­kyään­kin. Ra­haa ja ra­haa vaa­ni­taan, vaik­ka maal­li­nen mam­mo­na ei on­nea tuo. Hyvästä esi­mer­kistä käy upea ko­ron­kis­ku­ri (He­na­ke Sc­hu­back). Pent­ti Sii­mes­kin vi­lah­taa mie­henä ra­vin­to­lapöydässä.