Science Fictionin peruspilari on se, että oli se sitten kirjaa, elokuvaa tai sarjakuvaa, se panee pohdiskelemaan ja mietiskelemään.
Science Fictionin peruspilari on se, että oli se sitten kirjaa, elokuvaa tai sarjakuvaa, se panee pohdiskelemaan ja mietiskelemään. ”Sense of wonder” on käsite, jolla kirjailija Ray Bradbury tätä tunnetta kuvaili osuvasti.
In Time puolestaan täyttää tämän vaateen. Se kuvaa hitulevaisuutta muutaman kymmenen vuoden kuluttua. Idea ei sinänsä ole uusi: väestön liikakasvu on johtanut tiukkaan rajoitukseen. Ihminen saa vanheta vain 25-vuotiaaksi. Mutta tasa-arvoisessakin yhteiskunnassa toiset ovat muita tasa-arvoisimpia. Eliniällä käydään kauppaa pörssissä ja kaduilla. Sitä voi tienata tekemällä palveluksia, mutta sitä menettää kuluttamalla.
Tilanne on johtanut rälssijärjestelmään, karkeaa sääty-yhteiskuntaan. Toisilla on aika kortilla, kun toisilla sitä riittää kuin Edgar Rice Burroughsin Mars-kirjoissa ikään. Nythän on usein niin, että ne joilla on rahaa, ei ole aikaa. Köyhillä taas on aikaa, mutta ei työtä eikä rahaa. Tai kolme työtä.
Jännittävän elokuvan dramatiikka perustuu ihmisten käsivarressa juoksevaan numerosarjaan, joka on tavallaan keskitysleiritatuoinnin elektroninen inkarnaatio. Se kertoo, kuinka monta minuuttia on elinaikaa. Luulisi sopivan Suomen kuuluisimmalle ex-taistolaiselle Nalle Walhroosille. Tämä jos joku innostaisi työntekoon.
Laadukas kuva ja ääniraita. Ekstroissa 17 min. dokumetti ja 13 min. poistettuja tai pidennettyjä kohtauksia. (PS)