Roy An­ders­son, tuo elo­ku­van si­sus­tu­sark­ki­teh­ti, jättää mer­kintöjään la­jil­lem­me vain ko­vin har­vak­sel­taan. Vuo­den 2007 tai­de­teos, Sinä elävä, pal­kit­tiin Guld­bag­gel­la sekä Poh­jois­mai­den neu­vos­ton elo­ku­va­pal­kin­nol­la.

Kau­pun­ki val­mis­tuu juh­la­kul­kuee­seen. Tark­kail­ta­va­na on ih­mi­se­lon ki­pui­lu­jen ko­ko ka­val­ka­di, kes­kiössä ra­kas­ta­mi­sen vai­keus. Hä­peä ja it­sesää­li tur­me­le­vat pe­las­tet­ta­vis­sa ole­van.

Ar­ki­set ase­tel­mat pitävät sisällään tu­kun maa­gis­ta rea­lis­mia. Ul­ko­puo­li vai­kut­taa sisä­puo­leen. Tun­te­mat­to­mat ker­to­vat toi­sil­leen uni­maail­mois­taan, maail­mois­ta, jois­sa ar­jen huo­let ovat kau­ka­na pois­sa. An­ders­so­nin vi­sios­sa unet tois­tu­vat myös maan päällä.

T­ra­gi­koo­mi­nen esil­le­pa­no, ka­me­ran staat­ti­suus, pitkät, rau­hal­li­set otot. An­ders­so­nin lä­pi­mur­toe­lo­ku­vas­ta (Toi­sen ker­rok­sen lau­lu­ja) tu­tuk­si tul­leet ase­tel­mat ovat edel­leen läsnä. Ku­vien ja ti­lo­jen som­mi­tel­ma ka­sau­tuu loo­gi­sen epä­loo­gi­ses­ti.