Tämä on tie­det­ty kaut­ta ai­kain. On ole­mas­sa nai­sia, jot­ka keräävät suu­ren määrän rak­kaut­ta ympä­ril­leen oli ky­se sit­ten omis­ta lap­sis­ta tai kym­me­nistä ihai­li­jois­ta. Jo­pa van­ha uk­ko Leo Tols­toi sen tie­si.

Ro­maa­niin ver­rat­tu­na pe­rin rii­sut­tu elo­ku­va­ver­sio sisältää yllättäen uu­sia ris­tikkäis­viit­tauk­sia mo­der­niin elämään, jo­ka ei sil­ti niin pal­jon poik­kea van­has­ta, vaik­ka ih­mi­set näin ku­vit­te­le­vat. Kun aa­te­lis­vai­mo (taas so­pi­van kal­sea Gre­ta Gar­bo) ra­kas­tuu krei­vi Vrons­kiin (F­red­rich March) ja jou­tuu jättämään lap­sen­sa rak­kau­den täh­den, ei ta­paus lo­pul­ta jää mik­sikään 1800-lu­vun aa­te­lis­ton kum­ma­jai­sek­si. Ju­tun juu­ri on­kin siinä, kuin­ka mo­nel­ta vas­taa­va uh­raus jää te­kemättä.

Ka­re­ni­na oli vah­va puo­lus­tus nai­sen oi­keuk­sien puo­les­ta. Tols­toi tun­si pat­riar­kaa­li­sen val­lan yti­met maa-a­te­li­sen taus­tan­sa vuok­si.

A­ja­tus to­ki ek­syy ku­ten ai­na hie­noa elo­ku­vak­las­sik­koa kat­soes­sa. Tähänhän voi kerätä ison laa­rin. Up­see­rielämän ab­sur­di ku­vaus herättää aja­tuk­sen siitä, mil­lai­ses­sa mo­raa­li­ses­sa hau­to­mos­sa tu­le­va mar­salk­ka Man­ner­heim kas­voi­kaan mie­hek­si kär­siäk­seen sit­ten ikänsä junt­tiup­see­reis­taan, jot­ka pu­hui­vat kieltä, jo­ta hän ei juu­ri­kaan osan­nut su­ju­vas­ti. Ä­lyttö­miä käyttäy­ty­missääntöjä suo­ras­taan vi­li­si kei­sa­rin ar­mei­jas­sa, ku­ten Vrons­ki osu­vas­ti ku­vaa.

Pu­hu­mat­ta­kaan tu­le­vis­ta po­pu­laa­ri­kult­tu­rin iko­neis­ta. Tu­le­va Tar­za­nin puo­li­so Mau­reen O’­Sul­li­van saa juu­ri sen mie­hen, jon­ka an­sait­see, eli Guy of Gis­bor­nek­si ja Sher­lock Hol­me­sik­si tuon­nem­pa­na muut­tu­van Ba­sil Rath­bo­nen kylmä­kis­koi­sim­mil­laan.