Rii­pivän vä­littömäs­ti ihol­le tu­le­va elo­ku­va tei­ni­tytöstä (hyvän roo­li­suo­ri­tuk­sen te­kevä Rad­ha Mitc­hell), jon­ka elämä oli­si riittävän ko­vaa il­man tämän kou­lun val­taa­via mie­li­puo­lia. Yllättävä pai­ne­kat­ti­la pu­ser­taa tytöstä het­ken san­ka­rin, jo­ka isänsä so­ti­las­tak­ki päällään ka­na­voi kaik­kia niitä val­ko­kan­kaan iko­nei­ta, jot­ka ovat en­nen häntä jou­tu­neet suo­je­le­maan viat­to­mia. Elo­ku­van omin­ta­kei­nen ase­tel­ma on, että tyttö it­se oli­si ken­ties hel­pos­ti voi­nut pää­tyä pii­pun toi­sel­le puo­len. Yhtä­lail­la omin­ta­kei­nen va­lin­ta on si­joit­taa kuol­leen äi­din pro­jek­tio mu­kaan tehtävään, mikä toi­mii pa­rem­min kuin pa­pe­ril­la odot­tai­si.

Yh­dys­val­lois­sa kou­luam­pu­mi­set tun­tu­vat ole­van jär­kyttävän py­syvä osa ar­kea sillä yk­sistään pan­de­miaa edeltä­neenä vuon­na 2019 kir­jat­tiin 14 kuo­lo­nuh­rei­hin joh­ta­nut­ta ta­paus­ta. Asei­den vas­tus­ta­jat ja kan­nat­ta­jat vääntävät kättä ta­pah­tu­mien syistä, mut­ta mikään ei tun­nu estävän ve­ri­te­ko­ja ta­pah­tu­mas­ta. Tämä elo­ku­va tun­tuu ot­ta­van kak­si­ja­koi­sen tehtävän tar­jo­ta yhtäältä kou­luam­pu­mis­ten sel­viy­ty­jil­le kat­har­sik­sen omai­nen tai­val, jos­sa pa­hik­set saa­vat vih­doin kun­nol­la kö­niin, ja toi­saal­ta ehkä säikäyttää teon ra­joil­la kiik­ku­vat hul­lut ta­kai­sin ruo­tuun. Mo­lem­pien ta­voit­tei­den ni­missä vai­kut­taa luon­te­val­ta, että elo­ku­va nä­kee aseet työ­ka­lu­na, mut­ta kou­luam­pu­mis­ten lop­pua tämä ei edistä. Elo­ku­va tun­tuu lop­puaan koh­den päättävän, että kun­han aseet ovat oi­kea­mie­li­sillä fik­suil­la ih­mi­sillä niin hul­luil­la ei ole mah­dol­li­suut­ta.

Tätä on ver­rat­tu Die Har­din tei­ni­ver­siok­si, ja vaik­ka näin pe­riaat­tees­sa on­kin, on ko­ko­nai­suus en­nen kaik­kea omin­ta­kei­nen ja sen­saa­tio­ta kart­ta­va toi­min­ta­lo­ru, jol­la voi jo­pa ol­la sa­no­maa. Ti­ka­puu­her­mos­tol­la ra­ken­net­tu toi­min­tajännä­ri on selväpäi­nen ja mo­ni­ta­hoi­nen ku­vaus ti­lan­tees­ta, jo­hon ku­kaan ei ha­lua jou­tua ja ai­van liian mo­ni nuo­ri jou­tuu. Jo­ka vuo­si.