Mic­hael Ch­rich­to­nin oh­jaa­ma Tap­po­ko­ne (Wes­tworld) osa­si vas­ta scien­ce fic­tio­nin toi­ses­sa aal­los­sa hyö­dyntää kei­no­teol­li­suu­den mie­li­ku­vi­tuk­sel­li­sia mah­dol­li­suuk­sia. Se kui­ten­kin pys­tyi nos­ta­maan ro­bo­tii­kan viih­de­teol­li­suu­den an­sain­ta­lo­giik­kaan.

Fu­tu­reworld jat­kaa sa­maa lin­jaa, mut­ta myös ih­mi­sen uni­maail­maa hyö­dyn­netään. Ym­pyrä sul­keu­tui sit­ten 1980-lu­vun cy­borg-ta­ri­nois­sa, kun ih­mismäi­set ro­bo­tit Bla­de Run­ne­ris­ta Ter­mi­na­to­riin uh­ka­si­vat ih­mis­ro­tua.

Ikävä kyllä lop­pu­puo­len juok­sen­te­lu pal­jas­taa, on­ko jat­ko-o­sas­sa ai­nek­sia vai ei. Kol­me täh­teä on kyllä ai­ka tiu­kas­sa.

Tap­po­ko­nees­sa tu­ris­tit tu­li­vat tee­ma­puis­toon, jos­sa he pys­tyivät elämään vil­lin län­nen san­ka­ri­na tai roo­ma­lai­sis­sa or­giois­sa. Tee­ma­puis­tos­ta tu­li tap­pa­van haus­ka elä­mys. Fu­tu­reworl­dis­sa toi­mit­ta­jat pää­sevät etukä­teen tu­tus­tu­maan uu­dis­tet­tuun seu­raa­jaan. Elo­ku­va jäi Yul Bryn­ne­rin vii­mei­sek­si.