Ai­koi­naan Le­vy­raa­dis­sa an­net­tiin yk­si pis­te ”sähköl­le”. Se se­li­tyk­senä yh­den täh­den Vei­ja­reil­le, vuo­den 2010 vii­mei­sel­le ko­ti­mai­sel­le, jo­ka saa­vu­tuk­se­na kil­pai­lee 2000-lu­vun huo­noim­man suo­mi­fil­min tit­te­listä.

Jos jo­tain po­si­tii­vis­ta ha­luaa sa­noa, niin Mik­ko Lep­pi­lam­pi näyt­te­lee mul­ke­ro­hah­mo Sa­kua pe­lot­to­mas­ti, täy­sin vail­la tur­va­verk­koa. Eipä sil­ti, että sitä löy­tyi­sikään oh­jaa­ja Lau­ri Nurk­sen ja kä­si­kir­joit­ta­ja Kat­ri Man­ni­sen – leh­distöe­sit­teen mu­kai­ses­ti ”­tai­teel­li­ses­ti vas­tuul­lis­ten te­kijöi­den” – kei­no­va­ras­tos­ta.

Ant­ti Luu­sua­nie­mi voi ol­la ihan hyvä näyt­te­lijä, mut­ta Ässänä hän näyt­te­lee enimmäk­seen pal­jas­ta ta­ka­puol­taan. Eikä tätä pidä kä­sittää elo­ku­van an­siok­si. Pih­la Vii­ta­la esiin­tyy pys­typäin, mut­ta on ihan liian fik­su ja kau­nis tämmöi­seen ta­ri­naan.

Ässä ja Sa­ku ovat toi­sen­sa an­sain­nei­ta so­vi­nis­ti­por­sai­ta, jot­ka bi­lettävät 24/7, ka­pa­kas­ta ja nai­ses­ta toi­seen. Är­syttä­vyy­dessä kil­pai­le­vien ja yh­teen lii­maan­tu­nei­den kes­ken­kas­vuis­ten kol­me­kymp­pis­ten ka­ve­ruu­teen tu­lee ryp­py, kun Ässä ”­ra­kas­tuu” ja muut­tuu kul­tan­sa kans­sa ku­te­vak­si ko­ti­hii­rek­si. Sa­ku rauk­ka­par­ka­ruk­ka­nen jää ihan it­sek­seen.

Kuin in­hi­mil­li­syy­tensä me­nettä­nyt psy­ko­paat­ti, Sa­ku is­kee kii­laa Ässän uu­teen suh­tee­seen viek­kau­del­la ja vää­ryy­dellä. Ky­seessä on kui­ten­kin Bron­son Clu­bin tuot­ta­ma ja vir­voi­tus­juo­ma­teh­taan spons­saa­ma ”­hyvän mie­len” lef­fa. Sik­si lo­pus­sa deus ex mac­hi­na eli ju­ma­la il­mes­tyy ko­nees­ta – tässä ta­pauk­ses­sa il­ma­pal­lo­ryppäästä – ja rat­kai­see sietämättö­mien ve­ny­tys­ten ja va­nu­tus­ten jäl­keen kai­ken par­hain päin.

Lo­li­ta-tik­ka­rei­ta

Man­ni­sen ta­ri­nas­sa ei ole juo­niai­nek­sia edes puo­len tun­nin lyhä­riin. Nurk­sen oh­jaus on yhtä sot­kua. Ju­tun maail­man­ku­va on el­taan­tu­nut ja ”o­pe­tus” it­sestään selvä. Ir­rot­te­le­maan py­ritään ko­val­la me­nol­la, vii­nal­la ja nai­sil­la sekä tunk­kai­sel­la, vaan ei va­hin­gos­sa­kaan eroot­ti­sel­la, sek­sillä. Na­va­na­lus­huu­mo­rik­si­kin tämä vei­ja­roin­ti alit­taa kaik­ki ri­mat. Hap­py en­dissä sit­ten te­ko­pyhäs­ti kau­his­tel­laan mois­ta jor­mai­lua ja yri­tetään sekä syödä että säästää ko­ko pan­nu­kak­ku. Sitä en­nen san­ka­rit pää­sevät pät­kimään toi­siaan sa­do­ma­so­kis­ti­sis­sa ve­ri­kek­ke­reissä.

Kaik­ki fil­min nai­set kor­va­mer­kitään naik­ko­sik­si ku­vaan lätkäis­tyillä ni­mi­la­puil­la. Nämä mir­vat, vil­mat, ri­tat ja mi­rat ovat Lo­li­ta-tik­ka­rei­neen käypää saa­lis­ta, pu­hu­mat­ta­kaan Che­ry­listä, jo­ta mie­het koh­te­le­vat ok­set­ta­vas­ti. Kes­kenään Sa­ku ja Ässä läp­syt­te­levät toi­siaan pyl­lyil­le, mut­ta ho­moil­le tie­tys­ti nau­re­taan. Kaik­ki tren­dibrän­distä poik­kea­va­han on has­sua, niin li­ha­vat kuin suo­men­ruot­sa­lai­set, nör­tit, goo­tit ja ta­vik­set.

Vas­ten­mie­listä il­mettä täy­dentää Nurk­sen ja Man­ni­sen kon­ser­va­tii­vi­nen kä­si­tys tai­tees­ta yöl­li­siä per­for­mans­se­ja puu­haa­van is­ku­ryhmän häröi­lynä. Te­kijöi­den mie­li­ku­vis­sa bo­hee­mielämä on kee­koi­le­vaa un­derg­roun­dia. Ja on­han se roh­keaa näyttää suu­te­le­via nai­sia val­ko­kan­kaal­la vuon­na 2010. Sik­si kai koh­taus tois­te­taan?

Te­hos­tei­na Vei­ja­reis­sa käy­tetään kai­ta­fil­miä, tie­tois­kua, pysäy­tys­ku­vaa ja ta­ri­nan raa­mit­ta­vaa yk­sin­pu­he­lua. Mu­ka­na on kaik­ki, mitä idea­pa­la­ve­reis­sa mie­leen on pälkähtä­nyt vä­littämättä kum­mem­min, so­pii­ko mikään yh­teen.

Hen­ri Blom­berg ku­va­si ko­meas­ti Sau­nan ja Ja­de­so­tu­rin, mut­ta Vei­ja­reis­sa tu­lee ru­maa jäl­keä, kun la­vas­tus on sitä sun tätä. Sut­tui­nen vi­deo­ku­va­mai­suus ei ai­na­kaan si­lot­te­le räi­keää vai­ku­tel­maa, eikä lat­tea va­lo­tus tyttö­jen meik­kejä ja lin­nun­pelät­ti­kam­pauk­sia.

Jos olen saa­nut elo­ku­van kuu­los­ta­maan räväkältä, vai­ku­tel­ma on ta­ha­ton. Fil­mi­vuo­den pah­nan­poh­jim­mai­se­na Vei­ja­rit on al­keel­li­nen te­ke­le, jos­sa puo­li­tois­ta mil­joo­naa va­luu huk­kaan. Te­kijöi­den mai­nos­ta­maa ystä­vyys­ku­vauk­sen sydä­mel­li­syyttä ei löy­dy ha­ke­mal­la­kaan. Vei­ja­rit on elo­ku­val­li­nen ympä­ristö­ri­kos. (HB)