Jos kol­mi­tun­ti­nen elo­ku­va pitää ot­tees­saan lä­hes hen­gi­tystä pidättäen on siinä jo­ta­kin ai­van eri­tyis­laa­tuis­ta. Ste­ven Spiel­ber­gin ho­lo­kaus­ti­ku­vauk­sel­ta ei ehkä mie­hen aiem­pien sa­tue­lo­ku­vien va­los­sa odo­tet­tu suu­ria, mut­ta lop­pu­tu­los ei voi­si ol­la ai­kui­sem­pi tai ta­sa­pai­no­sem­pi tul­kin­ta to­si­ta­ri­nas­ta. Seit­semän Os­car-pal­kin­toa tu­li­vat ai­van oi­keaan osoit­tee­seen.

E­lo­ku­va ker­too sak­sa­lai­sen lii­ke­mie­hen Os­kar Sc­hind­le­rin (Liam Nee­son) ta­ri­nan, jo­ka vie mie­hen su­la­van selkä­ran­gat­to­mas­ta ka­pi­ta­lis­tis­ta hu­maa­nik­si nat­si­mie­li­val­lan vas­tus­ta­jak­si kieh­to­van us­kot­ta­vin el­kein. Ralph Fien­ne­sin lä­hes elävänä kuol­lee­na tul­kit­se­ma psy­ko­paat­ti­nat­si on tähän mai­nio vas­ta­poo­li.

Ih­mis­ten jär­jettömästä kär­si­myk­sestä ja jär­jes­telmäl­li­sestä tu­hoa­mi­ses­ta ker­toa­vaa elo­ku­vaa on vai­kea luon­neh­tia ele­gan­tik­si, mut­ta Spiel­ber­gin ote ta­ri­nan vai­hei­den ja hah­mo­jen kaa­ren ku­vauk­ses­sa on vir­heetön. Siinä missä poi­ka­mai­set MSII-so­tae­lo­ku­vat kes­kit­tyvät pys­sy­leik­kie­hin ja unoh­ta­vat kai­ken kär­si­myk­sen ja missä toi­saal­ta vähäi­semmät ho­lo­kaus­tia ku­vaa­vat elo­ku­vat uh­kaa­vat al­le­vii­va­ta kai­ken saip­puak­si on­nis­tuu Spiel­berg hä­kel­lyttävällä ta­val­la. Elo­ku­vas­sa Sc­hind­le­rin maail­man­kat­so­mus te­kee täyskäännök­sen, elämä pil­kah­te­lee kai­ken kär­si­myk­sen­kin kes­kellä yllättäväs­ti ja vii­mei­nen sa­no­ma on kan­nus­ta­va tie­to siitä, että mah­dot­to­mal­ta tun­tu­via­kin voi­mia voi uh­ma­ta. Kai­ken tämän so­vit­ta­mi­nen yh­teen elo­ku­vaan il­man säröjä ei ole ai­van yk­sin­ker­tai­nen temp­pu.

O­maa ho­lo­kaus­te­lo­ku­vaan­sa sa­moi­hin ai­koi­hin val­mis­tel­leen Stan­ley Kub­ric­kin ker­ro­taan to­den­neen et­tei Sc­hind­le­rin lis­ta ker­ro ho­lo­kaus­tis­ta vaan on­nis­tu­mi­ses­ta: 600 ih­mi­sen sel­viä­mi­sestä sa­maan ai­kaan kun 6 mil­joo­naa muu­ta me­net­ti hen­kensä. Kieltämättä tältä aja­tuk­sel­ta on vai­kea vält­tyä elo­ku­vaa kat­soes­sa — eri­tyi­ses­ti koh­tauk­ses­sa, jos­sa Sc­hind­ler ju­nai­lee nais­työläi­siään ta­kai­sin Au­switc­his­ta suos­tu­mat­ta vaih­to­kaup­paan. Tus­kin ku­kaan oli­si kui­ten­kaan yk­sin voi­nut tehdä enempää, eikä kai­ken ker­to­mi­nen ole mah­dol­lis­ta edes kol­men tun­nin elo­ku­vas­sa.