Kill Bill al­kaa ai­doil­la, rä­ti­se­villä HK-soun­deil­la ja van­hal­la Klin­go­nien sa­nan­par­rel­la. Eli kie­li pos­kel­la, mut­ta toi­saal­ta täy­sillä syök­syen oh­jaa­jan­sa mie­li­te­koi­hin: jaet­tua ku­vaa, tyttö­tap­pa­jia haus­koi­ne koo­di­ni­mi­neen, ani­me-jak­so­ja, mus­taa huu­mo­ria (sa­mu­rai­miek­ka ko­nees­sa) ja tie­tys­ti kung­fu-le­gen­da Son­ny Chi­ba.

Tällä ker­taa ker­ron­ta on it­se­tar­koi­tuk­sel­li­suus välttäen jao­tel­tu ta­kau­tu­miin. Tämä on pas­tis­si, kun­nia­no­soi­tus elähtä­neil­le la­ji­tyy­peil­le — ai­na­kin am­mat­ti­tai­toi­nen vä­ki­val­ta­tut­kiel­ma täynnä nai­se­ner­giaa. Oh­jaa­ja tun­tuu sym­pa­ti­soi­van kaik­kia maail­man sor­ret­tu­ja nai­sia. Mac­hot kat­so­jat voi­ne­vat oi­keu­te­tus­ti paik­ka pai­koin pa­hoin. Jää her­kul­li­seen koh­taan, jon­ka rat­kai­su sel­viää elo­ku­van kak­ko­so­sas­sa.