Hurja tositarina belfastilaisesta pikkunilkistä, joka pakenee kotikulmiensa väkivaltaisuuksia 1970-luvun Lontooseen vain päätyäkseen terroristiepäilyksi oman aikansa Quantanamoon.
Hurja tositarina belfastilaisesta pikkunilkistä (Daniel Day-Lewis yhdessä uransa parhaista rooleista), joka pakenee kotikulmiensa väkivaltaisuuksia 1970-luvun Lontooseen vain päätyäkseen terroristiepäilyksi oman aikansa Quantanamoon.
Syyttömyydellä ei tunnu olevan mitään merkitystä kun pubin pommi-iskulle pitää löytää syyllinen, mutta ajojahdin elokuvassa ja myös todellisuudessa saamat mitat koettelevat rankasti ymmärrystä: teosta tuomittiin hätäisesti neljä syytöntä ihmistä ja seitsemän näiden perheenjäsentä pitkiin vankilatuomiohin. Nuorin tuomittu oli vasta 14-vuotias poika ja vanhin hengitysvaikeuksista kärsinyt 52-vuotias. Tuomarin osoittama harmistus siitä ettei hän voinut langettaa tapauksessa kuoleman tuomioita tuntuisi niin ikään ylipaksulta dramatiikalta ellei tämäkin yksityiskohta olisi poimittu todellisuudesta. Maailma ei taida koskaan päästä vioistaan.
Elokuva tarjoaa ymmärrystä uhmaavan rallin, joka purkautuu vakuuttavalla jännitteellä ruudulle jo alun kaupunkisodan kuvissa ja muuntautuu tästä epäuskon ja tukahduttavan epätoivon kautta vähitellen tarinaksi hyvityksestä. Elokuva perustuu Gerry Conlonin muistelmiin "Proved Innocent: the story of Gerry Conlon and the Guildford Four" (1991), mutta ei ilmeisesti noudata tätä orjallisesti. Elokuvallisia vapauksia otetaan mm. siirtämällä Conlonin alibi hostellista puiston penkille ja sijoittamalla isä ja poika samaan selliin sekä yksi oikeista pommimiehistä samaan vankilaan. Nämä vapaudet on kuitenkin verrattain helppo sallia, sillä kerronan ote on rautainen ja asiasisältö täsmää pääosin muiden lähteiden kanssa.
Asiallisen terävä ja moitteettoman luonteva kuva. Trevor Jonesin hurjalla musiikkiraidalla tahditettu ääniraita pitää kohinan kurissa, dialogin puhtaana ja luo konfliktitilanteisiin tiukasti tunnelmaa. Ekstraton. (IJ)