Näyt­te­lijä Ni­co­las Ca­gen lap­set ovat tain­neet jo kas­vaa ai­kui­sik­si, kos­ka hän on pyörtä­nyt päätök­sensä näy­tellä vä­ki­val­tai­sis­sa elo­ku­vis­sa. Oli­si ehkä pitä­nyt päättää osal­lis­tua hy­vin to­teu­tet­tui­hin pro­jek­tei­hin, mut­ta ku­ka­pa näistä tietää.

T­res­pass on teh­ty hy­vin är­syttävällä ta­val­la, jo­ten tätä ei voi lai­sin­kaan suo­si­tel­la her­kem­mil­le kat­so­jil­le eli sel­lai­sil­le, joil­la on tai­pu­mus rik­koa vas­taa­not­ti­mia.

Puit­teet ovat sinänsä kun­nos­sa ja yh­teis­kun­nal­lis­ta ase­tel­maa­kin löy­tyy. Rik­kaat elävät lu­me­maail­maan­sa yk­si­tyi­sissä hä­keissään, ja ros­kavä­ki vaa­nii ul­ko­puo­lel­la ti­lai­suut­ta ot­taa osan­sa. Ikävä kyllä ase­tel­ma ei kan­na nor­maa­le­ja “­ro­gues in the hou­se” –­la­ji­tyy­pin elo­ku­via laa­jem­mal­le muu­ten kuin si­ten, että ros­vo­ja on edes yri­tet­ty in­hi­mil­listää. Oh­jaa­ja Sc­hu­mac­her an­taa ai­van liian pal­jon ti­laa ylei­sel­le hä­linäl­le ja se­koi­lul­le. Var­sin­kin Ni­co­le Kid­man on tässä ka­ko­fo­nias­sa suo­ras­taan sietämätön.