Kaik­ki Ja­mes Bon­din ele­men­tit esi­tel­tiin Hitch­coc­kin Vaa­ral­li­ses­sa ro­mans­sis­sa (1959). Iden­ti­teet­tiään vaih­ta­va mies seik­kai­lee ek­soot­ti­sis­sa pai­kois­sa vas­tas­saan kan­sainvä­li­nen su­per­kon­na ja kump­pa­ni­naan kau­nis ja po­ten­tiaa­li­ses­ti vaa­ral­li­nen nai­nen. Kaa­va sykäh­dyt­ti 147 mi­nuut­tia Ca­si­no Roya­les­sa, mut­ta Quan­tum of So­la­ce ys­kii al­le kak­si­tun­ti­se­na.

Kuu­den­nen Ves­per-mar­ti­nin jäl­keen Da­niel Crai­gin esittämän brit­ti­va­koo­jan sil­miin on ker­ty­nyt niin pal­jon utua ja ryh­tiin etu­ke­noa, että nol­la­nol­la­seis­kan ku­moa­mi­seen baa­ri­jak­ka­ral­ta ei tar­vit­tai­si Toh­to­ri No’­ta, Kul­ta­sor­mea, Sca­ra­man­gaa — tai edes uu­sim­man Bon­din esit­te­lemää, sar­jan kaik­kien ai­ko­jen hei­veröi­sintä su­per­kon­naa Do­mi­nic Gree­neä. Höy­hen­kin riittäi­si.

Ja­mes kun unoh­taa Kek­ko­sen neu­von juo­da vain iloon­sa. Bond imee cock­tai­lit kuol­lut­ta Ves­pe­riä hai­kail­len. Tur­ha mie­hen on va­kuu­tel­la esi­nais­taan M:ää, et­tei se­koi­ta yk­si­tyi­siä työa­sioi­hin. Quan­tum of So­la­ce on rai­teil­taan suis­tu­neen tap­po­ko­neen glo­baa­li kos­to­ret­ki.

Jo Roya­les­sa Bond sai kiin­ni Mr. Whi­ten. Hämärä­mie­hen kuu­lus­te­lut epäon­nis­tu­vat Ita­lias­sa, kun tie­dus­te­lu­pal­ve­lu M16:een so­lut­tau­tuu vas­ta­puo­len myyrä. Jäl­jet joh­ta­vat Hai­tiin, mut­ta joh­to­lan­ka kat­keaa Bon­din ra­juis­sa kä­sissä. Vääräk­si mie­hek­si luul­tu 007 törmää Ca­mil­leen (Ol­ga Ku­ry­len­ko), jo­ka ha­luaa kos­taa ka­pi­na­ken­raa­li Med­ra­nol­le (Joa­quin Co­sio). Do­mi­nic Gree­ne tu­kee ter­ro­ris­tin val­lan­kaap­paus­ta saa­dak­seen hal­tuun­sa eteläa­me­rik­ka­lai­sen val­tion elintär­keät luon­non­va­rat. Yli­kan­sal­li­nen riis­to­suun­ni­tel­ma kät­key­tyy hyvän­te­keväi­syy­den ja ekoystäväl­li­syy­den kaa­puun.

Da­niel Crai­gin uur­tei­nen naa­ma on kamp­pai­luis­ta ar­pi­nen. Elo­ku­va ei sil­ti tu­le ihol­le kuin edeltäjänsä. Roya­les­sa is­kut osui­vat an­ti­san­ka­rim­me sydä­meen (ku­vaan­nol­li­ses­ti ja konk­reet­ti­ses­ti) sekä haa­ro­jen vä­liin. Quan­tu­min an­ka­ruus on vä­hemmän in­tii­miä, ul­ko­puo­lis­ta. Roya­len vaa­ra­ti­lan­teet tun­tui­vat kat­so­jan vat­san­poh­jas­sa. Myötäe­lim­me Bon­din muu­tok­set ra­kas­tu­mi­ses­ta me­ne­tyk­seen. Quan­tu­mis­sa ah­din­ko ei kos­ke­ta.

Toi­min­tae­pi­so­deis­sa ihail­laan ak­ro­baat­ti­sir­kus­ta ja py­ro­tek­niik­kaa. Tos­ca-oop­pe­ras­sa tra­di­tiot ja vä­ki­val­ta rin­nas­tu­vat Cop­po­lan Kum­mi­se­tien tyy­liin. Ai­ka-ti­la -jat­ku­moa ve­ny­tetään Go­dar­din ta­paan epä­synk­ro­nis­sa soi­van mu­sii­kin avul­la. Is­keväm­pi on sil­ti pie­ni koh­taus his­sissä, jos­sa Bond jou­tuu tal­tut­ta­maan omat agent­ti­to­ve­rin­sa.

Pa­hik­set ovat lai­mei­ta. Mr. Whi­te pal­jas­tet­tu­na­kin ve­si­perä, tyhjä tau­lu, ja ken­raa­li Med­ra­no yh­den piir­teen sar­ja­ku­va­kon­na. Gree­nen vi­hertä­vyys on mädän vih­reyttä, mut­ta Matt­hieu Amal­ric sym­paat­ti­nen rans­ka­laisc­harmöö­ri, jos­ta Mads Mik­kel­se­nin Le Chiff­ren uh­ka ja psy­ko­pa­to­lo­gia py­syvät etäällä.

Marc Fors­ter oh­ja­si Os­car-huo­mio­ta saa­neet fil­mit Mons­ter’s Ball, Fin­ding Ne­ver­land — ta­ri­nan läh­teillä ja Lei­ja­poi­ka. Yllättäväs­ti Fors­te­rin 007-tul­kin­ta on vä­hemmän per­soo­nal­li­nen kuin kum­pi­kaan Mar­tin Camp­bel­lin Bon­deis­ta. Räjähtävä Ca­si­no Roya­le tar­jo­si Crai­gil­le tiu­kan ta­ri­nal­li­sen ja toi­min­nal­li­sen en­si­kas­teen, jo­ka el­vyt­ti nuu­tu­neen for­maa­tin. Camp­bell on­nis­tui te­kemään sa­man jo 1990-lu­vul­la, kun Kul­tai­ses­sa silmässä toi Bon­dik­si Pier­ce Bros­na­nin ja M:n roo­liin nai­sen.

Ju­di Dench vie pis­teet ko­tiin myös Quan­tu­mis­sa, jos­sa po­mo ei ole si­vu­hen­kilö, vaan suit­si­va äi­ti­hah­mo vi­ku­roi­val­le täh­tia­gen­til­leen. Max Pay­nes­sa esi­tel­ty Ol­ga Ku­ry­len­ko sai­si Eva Gree­nen Ves­pe­rin mel­kein unoh­tu­maan, mut­ta Ca­mil­le jää roo­li­na sta­tis­tik­si. Gian­car­lo Gian­ni­nil­la on Crai­gin kans­sa elo­ku­van syväl­li­simmät koh­taa­mi­set. Jack Whi­ten sä­veltämä ja Ali­cia Keye­sin kans­sa esi­tet­ty Anot­her Way to Die va­kuut­taa tuo­tan­to­na ja so­vi­tuk­se­na en­si­kuu­le­mal­ta.

C­rai­gin toi­nen Bond on läm­mit­te­lyä ykkö­sen hiil­lok­sel­la. Ve­re­vimmät het­ket ovat kal­vak­kai­ta kai­ku­ja Roya­les­ta. Quan­tum ha­kee idean­sa va­ras­ton perältä: mus­ke­li­ve­neitä, len­to­ko­nei­ta, au­to­kaa­haus­ta. Näitähän on 23:s­sa Bon­dis­sa näh­ty. Ti­heä leik­kaus ja kit­sas­te­lu yleis­ku­vis­sa te­kevät toi­min­ta­koh­tauk­sis­ta jän­ni­tyk­setöntä vi­linää.

Lo­puk­si Bond kyy­kyttää Venäjällä vielä yh­den vas­tus­ta­jan. Sitä, ku­ka kon­nis­ta on ky­seessä, tai mi­hin pi­ru­par­ka syyl­lis­tyi, ei kat­so­ja välttämättä muis­ta. Har­mil­li­sin­ta, jol­lei edes vä­litä. (HB)