Ohjaaja koki kärsineensä vääryyttä, kun Raja 1918 ei päässyt parhaan elokuvan Jussi-ehdokkaaksi.
Ohjaaja koki kärsineensä vääryyttä, kun Raja 1918 ei päässyt parhaan elokuvan Jussi-ehdokkaaksi. Lauri Törhöstä sorsitaan, eikä se johdu vain siitä, että mies taannoin kehuskeli elimensä koolla lehdessä.
Harvoin suomalaisessa elokuvassa avataan uutta aihepiiriä omista ihmisoikeusloukkauksistamme tavalla, josta voi ottaa yhtymäkohtia 1990-luvun Kosovosta aina nykypäivän Tiibetiin.
Nuori vapaaherra (erinomainen Martin Bahne) joutuu luomaan tyhjästä uuden itärajan sisällissodan jälkeen. Sekasortoisesta neuvostojen maasta virtaa poliittisia pakolaisia, ja omat punikitkin pitäisi saada teloitetuksi. Tiedemiehen uraa aloitellut mies joutuu hermopaineiseen.
Varmaankin puolet koko elokuvasta on harvinaisen elämyksellinen. Ikävä kyllä päälle ympätty kliseinen rakkaustarina vie pohjan koko elokuvalta. Minna Haapkylä eläytyy aivan liian verettömästi rooliinsa kahden miehen ja aatteen väliä tapailevana opettajattarena. Tämä on aika kummallista, sillä muiden hahmojen välinen tunnetaso hallitaan loistokkaasti.
Näin ollen neljä tähteä on tiukassa lopullisen kysymyksen edessä. Haluaisiko tätä katsoa uudestaan?
Tuskinpa haluaa, mikä on harmi, sillä Jörn Donnerin tuotanto tarjoaa ajankuvallisesti, visuaalisesti ja äänellisesti loistokasta jälkeä. Elokuvassa puhutaan ruotsia, venäjää ja saksaa, mutta niitä ymmärtämätön joutuu käyttämään suomen tekstitystä. En tiedä, miten asia hoidettiin aikoinaan teatterissa. Ekstroihin on tallennettu 25 min. dokumentti, tv-mainoksia, traileri, tiiseri ja kuvagalleria. (PS)