Eu­roop­pa­lai­nen palk­ka­so­tu­ri­kak­sik­ko metsästää Kii­nas­ta sa­la­peräistä tu­hoai­net­ta, ruu­tia. Kii­nan­muu­rin sisällä päi­vystävä pai­kal­li­nen so­ta­jouk­ko puo­lus­taa mys­tistä aar­ret­taan tar­vit­ta­vin kei­noin, vaik­ka tu­li­jau­hon ole­mas­sao­loa ei edes var­si­nai­ses­ti myön­netä. Ruu­din­metsäs­tys un­hoit­tuu si­vuo­saan, mas­sii­vi­sen hir­mu­lis­ko­ko­lon­nan suun­na­tes­sa koh­ti muu­ria.

Z­hang Yi­moun oh­jaa­ma, ame­rik­ka­lais­ra­hal­la ko­ris­tel­tu fan­ta­sia­seik­kai­lu hoi­per­te­lee lap­sel­li­sis­sa mai­se­mis­sa. Ih­mis­hah­mo­jen toi­min­not ete­nevät epä­joh­don­mu­kai­ses­ti, luon­ne­ku­vat reip­paas­ti loik­kien. San­ka­ruu­teen ko­ho­taan sa­la­man­no­peas­ti. Luot­ta­mus­ta ja pet­tu­ruut­ta pun­ni­taan, pe­rus­te­luit­ta. Kä­si­kir­joi­tus on är­syttävän se­ka­va, ty­perä ja tyhjänpäiväi­nen.

Vi­suaa­li­nen hui­maa­vuus saat­tai­si puut­tei­ta pai­ka­ta, nyt niin ei kui­ten­kaan ole. Vaik­ka ör­kit ko­meas­ti ku­hi­se­vat­kin, va­lais­tuu Kii­nan­muu­ri niin kam­mot­ta­van epäai­to­na di­gi­taa­li­se­na sil­sa­na, että hei­kom­pi­silmäistä­kin hä­vettää.

E­lo­ku­va saa en­si-il­tan­sa suo­ma­lai­sis­sa teat­te­reis­sa tam­mi­kuun alus­sa 2017. (VA)