Kai­ken­lais­ta hyö­rintää ja pyö­rintää ku­va­taan mil­jar­deil­la dol­la­reil­la vuo­des­sa, mut­ta kui­ten­kin on pu­la van­ha­na­jan suo­ra­vii­vai­sis­ta, viih­dyttä­vistä ja vieläpä ek­soot­ti­sis­sa pai­kois­sa ta­pah­tu­vis­ta seik­kai­luis­ta. Toi­min­tae­lo­ku­van alen­nus­ti­las­sa jo­pa tu­lee ikävä 1970-lu­vun kai­ken­kar­vai­sia mac­Lea­ne­ja ja cli­ve­cuss­le­rei­ta. Whi­teout on tässä suh­tees­sa myön­tei­nen yllättäjä, vaik­ka se ei ai­van gen­ren hui­pul­le pää­se lop­pu­rat­kai­sua edeltävän pitkän hengäh­dys­tau­kon­sa ta­kia. Mut­ta jo­pa lop­pu on oma­peräi­nen.

Ta­ri­na si­joit­tuu Etelä­man­te­reel­le, jos­sa tut­ki­musväen jou­kos­sa rie­huu hak­ku­ri­mur­haa­ja. Slas­her-viit­teitä käy­tetään hie­nos­tu­nees­ti. Ko­ko­nai­suu­des­sa ei ole mitään eri­tyi­sen oma­peräistä, mut­ta jän­ni­tystä osa­taan ti­hentää tai­dol­la ja kylmää mijöötä hyö­dyntää so­pi­vas­ti.