Statistien ensimmäistä tuotantokautta vaivasi hienoinen jäykkyys, joka aiheutui Konttori-sarjan hurjasta suosiosta.
Statistien ensimmäistä tuotantokautta vaivasi hienoinen jäykkyys, joka aiheutui Konttori-sarjan hurjasta suosiosta. Nyttemmin ongelma korjaantui, ja näyttelijän appoista arkea kuvataan nyt vapautuneemmin. Katsoja meinaa tosin mennä tosin kuolioon.
Näin ollen toinen kausi onnistuu paremmin. Myös cameot onnistuvat jopa aiempaa paremmin(mm. Robert de Niro, Daniel Radcliffe, Dame Diana Rigg). Kun sarjan katsoo levyltä, niin vatsanväänteet ovat kovilla. Joku raja täytyisi panna myötähäpeän tunteelle. Kauden alussa tykitetään tosissaan, kunnes katsojaparkaa hieman armahdetaan sofistikoituneemmilla teemoilla.
Tv-tason kuva näyttää välillä turhan rakeiselta. Pahin esimerkki on Ian McKellen –jakso, joka on liki luokaton. Stereo-ääniraita toistaa dialogin selkeästi. Kahden levyn laitoksessa toinen levy on pyhitetty todellisille ekstroille: Nigelin teippaus jatkuu 29 min, ylijäämäotoksia 9 min. ja dokumentit jokaisesta jaksosta (108 min.). Jälkimmäiset ovat miltei yhtä hauskat kuin itse valmiit ohjelmat. (PS)