John Webs­te­rin edel­li­nen elo­ku­va, nais­po­lii­sin työpäivää kä­si­tel­lyt "Sen edestään löytää" voit­ti Jus­si-pal­kin­non par­haa­na do­ku­ment­ti­na vuon­na 2006. Tem­pun tois­ta­mi­seen Ka­tast­ro­fin ai­nek­sil­la on hyvät mah­dol­li­suu­det.

E­lo­ku­va kä­sit­te­lee il­mas­ton­muu­tos­ta. Tee­ma on ny­kyään it­sestään selvä, jo­pa po­pu­lis­ti­nen. Var­sin­kin, kun Webs­te­rin do­ku­ment­ti tu­lee vai­ku­tus­val­tai­sen ja me­nes­ty­neen ame­rik­ka­lais­fil­min, No­be­lil­la pal­ki­tun Al Go­ren Os­car-e­lo­ku­van, Epä­miel­lyttävän to­tuu­den va­na­ve­dessä. Ehkä Webs­ter ot­ti to­sis­saan, kun Me­lis­sa Et­he­rid­ge lau­loi Go­ren elo­ku­van tun­nussä­veltä ”I Need To Wa­ke Up”? Oh­jaa­jas­ta tu­li il­mas­ton­muu­tos­herännäi­nen – ai­na­kin yh­den vuo­den ajak­si.

Go­ren maail­mo­ja sy­lei­levät tu­hon en­nus­tuk­set Webs­ter ku­tis­taa mi­ni­mit­taan, per­he­ko­koon. Ka­tast­ro­fin ai­nek­sia tuo glo­baa­lin on­gel­man sa­mal­la sekä kä­si­tettäväk­si, että an­taa elo­ku­val­le Epä­miel­lyttävän to­tuu­den rin­nak­kais­teok­se­na myös koo­mi­sia pa­ro­dia­mu­kael­man piir­teitä. Tämä ko­ros­tuu Webs­te­rin esit­te­le­missä pie­nemmän mit­ta­kaa­van ti­las­tois­sa, lu­vuis­sa ja käy­rissä.

Viit­taus­suh­de ei kui­ten­kaan vie fil­miltä sen in­hi­mil­listä kos­ket­ta­vuut­ta, päin­vas­toin, Ka­tast­ro­fin ai­nek­sia on oh­jaa­jan­sa hen­kilö­koh­tai­sin pro­jek­ti, kos­ka hän it­se Anu-vai­moi­neen ja kak­si­ne poi­ki­neen on sen pääo­sas­sa. Per­heen ar­ki­toi­met, jois­ta oh­jaa­jaisän vuo­den mit­tai­sen ”­ko­kei­lun” ta­kia on sel­vittävä mah­dol­li­sim­man vähäi­sellä öl­jyn käytöllä, ovat konk­reet­ti­suu­des­saan kiin­nos­ta­vaa seu­rat­ta­vaa.

Millä pestä las­ten ham­paat, kun kau­pan tah­na on pan­nas­sa? Mi­ten saa­da ruo­kaa pöytään, kun kaik­ki on pa­kat­tu kau­pan muo­vei­hin? Kou­lu- ja työ­mat­kat il­man omaa au­toa tuo­vat myös lo­gis­tiik­kaon­gel­mia per­heen ar­keen, kun en­nen mut­kit­ta su­ju­nee­seen reis­suun tar­vi­taan nyt yh­deksän bus­si­vaih­toa.

E­lo­ku­van ai­noa mie­len­kiin­to ei jää käytännöl­li­seen. Vai­vih­kaa, mut­ta välttämättä esiin pyr­kii avio­suh­teen ku­vaus – mikä tie­tys­ti on saat­ta­nut­kin ol­la Webs­te­rin pe­rimmäi­nen pon­nin elo­ku­van­teol­leen. Ai­na­han hän on ol­lut dok­ka­reis­saan kiin­nos­tu­nein ih­mi­sistä esit­te­le­miensä am­mat­tien – po­lii­sien, pö­ly­ni­mu­ri­kaup­piai­den – ta­ka­na. Ka­tast­ro­fin ai­nek­sia elo­ku­van ni­menä viit­taa siis yhtä hy­vin il­mas­ton­muu­tok­seen, kuin per­heen sisäi­seen il­ma­pii­rin muu­tok­seen.

Webs­te­rin do­ku­ment­ti ku­vaa ta­sa­pai­nois­ta, on­nel­lis­ta nuor­ta per­hettä, jol­la on mu­ka­vaa yh­dessä. Vai­keus­ker­toi­men tähän sym­pa­tian ka­sa­pa­nok­seen tuo öl­jy­dieet­ti­ko­kei­lu, jon­ka tär­key­destä puo­li­sot sel­keäs­ti ovat eri mieltä. Vie­raan­nut­ta­van efek­tin per­heen suh­tei­siin lisää vielä eng­lan­nin­kie­li, jos­sa Suo­mes­sa syn­ty­nyt brit­ti John pitäy­tyy ku­vauk­sien ai­ka­na Anun pu­hues­sa suo­mea. Per­heen po­jat vaih­ta­vat kieltä luon­te­vas­ti kes­ken kes­kus­te­lui­den, mut­ta Webs­te­rin tiuk­kuu­den lie­nee sa­nel­lut do­ku­men­tin te­ko pääo­sin eng­lan­nin­kie­li­senä ja suo­mi­teks­tein: Ka­tast­ro­fin ai­nek­sil­la luu­li­si ole­van kiin­nos­ta­vuut­ta maail­mal­la laa­jem­min­kin.

Il­mas­ton­muu­tos ja aviok­rii­si

Kos­ka per­he on vuo­sien ai­ka­na tot­tu­nut ka­me­ran läsnäo­loon ja vuo­den jat­ku­neis­sa ku­vauk­sis­sa ku­ka ta­han­sa sen vä­lillä unoh­tai­si (per­heen jä­se­net ovat ku­van­neet toi­siaan vuo­ro­tel­len), Webs­ter pää­see hy­vin in­tii­mil­le etäi­syy­del­le. Tark­kai­li­ja­na py­syt­te­levä, kas­vo­ku­vis­saan usein il­meetön John, vie koet­taan put­kiai­voi­tuk­se­na eteenpäin. Anu nä­kee laa­jem­man elämän­ko­ko­nai­suu­den ja her­mos­tuu. V-sa­nat ja F-sa­nat pää­sevät vai­mon suus­ta, en­nen kuin hän kättään kylläs­ty­neenä hei­laut­taen pois­tuu ku­vas­ta.

Va­loi­sa per­he­do­ku­ment­ti tie­ten­kin päät­tyy ta­sa­pai­noon. Ko­kei­lu päät­tyy hy­viin tu­lok­siin, ja vaik­ka se jättää­kin jäl­kensä Webs­te­rin per­heen tu­le­vaan­kin päästö­po­li­tiik­kaan, myös John op­pii an­ta­maan pe­rik­si, eikä vaa­di täy­del­listä. ”­Did i lo­se it, se­ko­sin­ko minä?”, mies ky­syy vai­mol­ta. Ka­tast­ro­fin ai­nek­sia on mai­nio tes­ti­ta­paus ku­vi­tel­lus­ta ti­lan­tees­ta, jol­loin per­hee­seen muut­taa vuo­dek­si Lin­ko­la. It­sel­le­ni Joh­nin miel­lyttävästä, mut­ta yk­sioi­koi­sen in­sinöö­rimäi­sestä maa­ni­suu­des­ta tu­li mie­leen jo­pa Nic­ho­las Rayn elo­ku­van Pei­lin ta­ka­na opet­ta­ja­hah­mo Ja­mes Ma­son, jos­ta kor­ti­so­nilääk­keen vai­ku­tuk­ses­ta tu­lee per­hettään ty­ran­ni­soi­va fun­da­men­ta­lis­ti. Sekä Webs­te­rin että Rayn elo­ku­vis­sa ydin­per­hettä uh­kaa sen kes­kel­le muut­ta­nut (tai sen kes­kellä muut­tu­nut) alien.

Do­ku­men­tin ny­kykäytäntö­jen mu­kaan ti­lan­tei­den ma­ni­pu­loin­ti on sal­lit­tua, kun otos­ten tar­joa­mas­ta eh­dot­to­mas­ta to­tuu­des­ta on jo­ka ta­pauk­ses­sa jou­dut­tu luo­pu­maan. Sik­si oli­si mu­ka­va tietää, kuin­ka pal­jon Ka­tast­ro­fin ai­nek­sis­sa on ra­ken­net­tu­ja ai­nek­sia, suun­ni­tel­tu­ja ”­koh­tauk­sia”, so­vit­tu­ja ”­rep­liik­kejä”. Mut­ta ehkä vuo­den tu­lok­se­na syn­ty­nyt val­ta­va ai­neis­to vain on tar­jon­nut ja sii­vilöi­nyt esiin juu­ri il­mai­se­vim­mat ja tee­maa tu­ke­vim­mat het­ket leik­kauspöytää var­ten. Mie­len­kiin­tois­ta oli­si myös tietää mitä oli lei­kat­tu pois. Per­heen ”­muo­vi­ton­ta jou­lua” jän­ni­tetään etukä­teen, mut­ta it­se juh­las­ta nähdään vain tar­kas­ti ra­jat­tu­ja va­lo­ku­via. Ai­to­ja ilo­nil­mauk­sia nä­kyy poi­kien kas­voil­la, mut­ta it­se lah­jo­ja ei juu­ri näy­tetä. Et­tei vain Sa­mue­lin ”­jess!”-hen­ki­sen tuu­le­tuk­sen ki­pinänä sit­ten­kin oli­si ol­lut jo­kin kau­ko-oh­jat­ta­va, eikä esi­mer­kik­si puu­he­vo­nen?

Jos do­ku­ment­tia luu­li­si la­ji­tyy­pin tai ai­heen pe­rus­teel­la har­maak­si ja ikäväk­si, sitä se ei ole. Webs­ter elävöittää ja ha­vain­nol­lis­taa tee­sejään rie­mas­tut­ta­vil­la van­hoil­la fil­mi­kat­kel­mil­la men­neen ajan mai­nok­sis­ta, uu­tispät­kistä ja tie­tois­kuis­ta. Ma­te­riaa­li on myös viit­se­liääs­ti kä­si­tel­ty vä­rikkääk­si ja tyy­likkääk­si silmä­ni­lok­si.

Sa­ma huo­lel­li­suus tois­tuu ar­kio­tok­sis­sa. Vaik­ka käyttää­kin di­gi­ka­me­roi­ta ja kä­si­va­ra­ku­vaus­ta, Webs­ter tal­len­taa hy­vin tun­nel­mal­li­sia ja sä­vykkäitä ku­via niin syys­pi­meältä bus­si­mat­kal­ta kuin mök­ki­saa­ren au­rin­koi­sel­ta lai­tu­ril­ta.