Pikkukaupunkielämää aikoinaan paennut kirjailija palaa nyt keski-iän kriisin kynnyksellä takaisin vanhoihin kotimaisemiinsa tavoitteenaan voittaa myös vanha heila takaisin.
Pikkukaupunkielämää aikoinaan paennut kirjailija (Charlize Theron) palaa nyt keski-iän kriisin kynnyksellä takaisin vanhoihin kotimaisemiinsa tavoitteenaan voittaa myös vanha heila takaisin. Elämän hidastuskuviin kyllästynyt sankaritar on vakuuttunut että hän kuuluu yhteen exänsä kanssa, joten hänestä on kokolailla turhaa jäädä passiivisesti odottamaan että tämä ehtisi joskus vuosien myötä samaan lopputulokseen ja ymmärtäisi jättää vaimonsa ja perheensä.
Junolla maineeseen pompanneen Diablo Codyn kynästä syntynyt tarina ottaa innoituksensa tosielämän rakkaustarinasta, mutta vinksauttaa tarinan ilahduttavasti synkemmille linjoille. Pikkuvanhan vastakohdasta käyvä päähahmo on herkullinen tapaus, jonka välinpitämättömässä itsekkyydessä ja fatalistisen yksioikoisessa ajatuksenkulussa on enemmän kuin vähän ylikypsän teinin aineksia. Seikka, jotta käsikirjoitus vielä korostaa pistämällä hahmon kirjoittamaan viimeistä osaa haamukirjoittamaansa teinikirjojen sarjaan rinnan koko sulhashankkeen kanssa. Tyttö, joka ei koskaan kasvanut aikuiseksi pääsee siis keskelle aikuisten tarinaa, jota ei olekaan aivan yhtä helppo sanella kuin kirjoissa.
Omaperäinen tarina ja Charlize Theronin kainostelematon ja heittäytyvä suoritus luovat mainiot raamit varsin piristävälle draamalle, joka karttaa tavanomaiset romanttiset komediat hyvin kaukaa. Elokuvan Theronin ja Patton Oswaltin näyttelemän syrjityn paikallismiehen välille virittelemä synkkisten kerho on lähinnä sielujen kohtaamista mitä tässä päästään, ja vaikkei tämä liittouma aivan tunnukaan lunastavan kaikkea potentiaaliaan, tarjoaa se hyvän kaikupohjan tapahtumien sulattamiselle. Ohjaaja Jason Reitmanilta tämä ei menneiden nappiosumien valossa ole aivan napakymppi, mutta varsin viihdyttävä ja omintakeinen kertomus kuitenkin.
Erinomainen kuva on upean terävä ja virheettömän huoliteltu. Leppoisa ääniraita tuo mieleen Elisabethtownin vaikei aivan yhtä musapitoinen olekaan. Suomeksi tekstitetyissä ekstroissa ohjajan, kuvaussuunnittelijan ja kakkosohjaajan kommenttiraita, poistettuja kohtuksia (7 min.), vaisu making of (17 min.) ja koosteet kuvaustunnelmista (6 min.) sekä ohjaajan kyselytunnista (46 min.). Ekstrojen parasta antia edustaa lopulta ohjaajan kyselytunti, vaikka myös kommenttiraita tarjoilee kiitettävästi tietoa tuotantoprosessin varrelta. (IJ)