1980-luvun roskaelokuvamarkkinoilla riitti tekijöitä.
1980-luvun roskaelokuvamarkkinoilla riitti tekijöitä. Jälkikäteen katsottuna kenties merkittävin, Cannon Films tuotti massoittain jokamiehen katselukelvotonta moskaa. Sekaan ei montakaan onnistumista mahtunut. Mark Hartleyn dokumentti Electric Boogaloo: The Wild, Untold Story of Cannon Films tuo esiin yhtiön nousut ja laskut, mitään kaunistelematta. Yhtiön johtokaksikon, israelilaisten Menahem Golanin ja Yoram Globusin haave tuoda lapsuutensa toimintasankarit omina tuotantoinaan valkokankaille onnistui – laadusta tinkien.
Haastateltavien joukko on kirjava, mukana on tuotantotiimin osasia ruudun edestä ja sivusta. Yhdistävänä tekijänä tuntuu olevan epäusko tuottajakaksikkoon. Golanin ja Globusin ammattitaito kyseenalaistetaan joka käänteessä. Lopputulos todistaa epäilyn aiheelliseksi. Elokuvien juonet ovat lennossa kehiteltyjä, esikuvilta matkittuja. Sekaan leikellyt videopätkät täydentävät haastateltavien sanojen painoarvon.
Kuitenkin taustalla, sivulauseissa, tuodaan esille kunnioitus elokuvaa kohtaan – vaikka se sitten olisikin b-luokkaa. Rakkautta ja Anarkiaa 2015 –ohjelmistoa. (VA)