Ko­mi­sa­rio Pal­mun ereh­dys oli muu­ta­ma vuo­si sit­ten kaik­kein in­nok­kaim­min odo­tet­tu suo­ma­lai­sen elo­ku­van DVD-lai­tos ai­na­kin klas­sik­ko­keräi­lijöi­den kes­kuu­des­sa. Fen­na­dan tuot­ta­mat Pal­mut tu­li­vat jo aiem­min, jo­ten ai­noa SF-fil­mi jäi hännänpääk­si.

Mi­ka Wal­ta­rin kaik­kien ai­ko­jen kuu­lui­sim­man Pal­mu-dek­ka­rin (1940) fil­ma­ti­soin­ti tar­joaa täy­si­ve­ri­sen an­nok­sen dek­ka­ri/­po­lii­si-gen­ren pa­ras­ta an­tia. Elo­ku­va on mo­nis­ta yk­si­tyis­koh­dis­taan muis­tet­tu, ai­na yhtä jän­nittävä ja haus­ka. Leo Jo­ke­lan sil­loi­sen Käm­pin ka­bi­ne­tis­sa lau­la­ma ”­Si­limät tum­mat” –­tan­go ei unoh­du hel­pos­ti.

Oh­jaa­ja siir­si elo­ku­van ta­pah­tu­mat 1930-lu­vul­le, mikä nä­kyy en­nen kaik­kea au­tois­ta. Hel­sin­gin van­hat nä­kymät in­nos­ta­vat edel­leen ryh­miä seu­raa­maan elo­ku­van kro­no­lo­giaa au­tent­ti­siin ympä­ristöi­hin ja ih­met­te­lemään muu­tok­sia ka­tu­ku­vas­sa.

Toi­vot­ta­vas­ti Pal­mu-e­lo­ku­vien myötä myös Wal­ta­ri saa uut­ta lu­ki­ja­kun­taa. Ny­ky­pol­vel­la ei ole va­sem­mis­to­lai­suu­den ja mo­der­nis­min pai­no­las­tia vä­lissä. Wal­ta­ri on ny­kyään pelkästään ylei­sin­hi­mil­li­nen kir­jai­li­ja, vaik­ka sat­tui­kin ereh­tymään Wei­ma­rin kir­jai­li­ja­ko­kouk­seen. Ää­nioi­keis­to­lai­set hah­mot eivät lo­pul­ta pääs­seet hel­pol­la hä­nen töissään.

Kas­si­laa ja Wal­ta­ria yh­dis­ti myös nais­kau­neu­den ihai­lu: elo­ku­vas­ta löy­tyy ai­na­kin kol­me ker­taa otos nai­sen hä­py­kar­voi­tuk­ses­ta, ker­ran jo­pa ihan li­venä.