Kong­res­sie­dus­ta­ja Frank Un­de­rwood (Ke­vin Spa­cey) luu­lee ole­van­sa var­ma va­lin­ta ul­ko­mi­nis­te­rik­si au­tet­tuaan uut­ta pre­si­dent­tiä Val­koi­seen ta­loon, mut­ta huo­maa ikäväk­seen että ta­ka­huo­neen so­pi­mus on vai­vih­kaa kuo­pat­tu vir­kaa­nas­tu­jais­ten myötä. Kiuk­kua pi­hi­sevä mies pitää kui­ten­kin po­ke­rin­sa ja aloit­taa kun­nian­hi­moi­sen mut­kik­kaan ja häikäi­lemättömän var­jo-o­pe­raa­tion, ei kos­taak­seen, vaan ju­nail­lak­seen asiat kai­kes­ta huo­li­mat­ta täy­sin oman mie­lensä mu­kai­sik­si.

Ti­laus­vi­deo­pal­ve­lu Netf­li­xin esi­kois­sar­ja on hui­kean kie­ro, ko­mean synkkä ja po­liit­ti­sis­sa kou­ke­rois­saan ve­toa­van ele­gant­ti sar­ja Was­hing­to­nin var­jo­pe­leistä. Sop­ra­no­sin ja West Win­gin ris­tey­tyk­senä ehkä hel­poim­min luon­neh­dit­ta­va sar­ja luo jän­nittävän eri­lai­sen po­lit­ti­sen jännä­rin, jo­ka pu­noo her­kul­li­sen val­tanäy­telmän ny­ky­maail­man tun­ne­tuim­man ho­vin puit­tei­siin. Was­hing­to­nin po­li­tiik­ka vä­lit­tyy kai­kes­sa ko­ros­te­tus­sa ele­gans­sis­saan lob­ba­rei­neen ja käh­mintöi­neen kou­kut­ta­va­na pa­la­pe­linä, jo­ka saa ta­ka­vuo­sien West Win­gin vai­kut­ta­maan las­ten­tar­han leik­ki­pi­hal­ta ja Sop­ra­no­sin­kin pik­ku­puu­has­te­lul­ta.

Po­li­tiit­kan vas­ta­pai­nok­si — tai oi­keas­taan sen erot­ta­mat­to­mak­si osak­si — sar­ja luo jän­nittävän ih­mis­suh­de­pi­rue­tin, jo­hon kuu­luu kong­res­sie­dus­ta­jien ja Val­koi­sen ta­lon lisäk­si Un­de­rwoo­din vai­mo (hy­vin vah­van roo­lin vetävä Ro­bin Wright), jouk­ko toi­mit­ta­jia, kä­ty­reitä, os­tet­tu­ja mie­hiä, mak­set­tu­ja nai­sia, ay-mie­hiä, ex-ra­kas­ta­jia, nuo­ruu­den ihas­tuk­sia ja kaik­kea muu­ta maan ja tai­vaan vä­liltä. Tuh­ti draa­ma ei kil­pai­le jän­ni­tyk­sen kans­sa huo­mios­ta vaan ni­vou­tuu huo­maa­mat­ta osak­si yhtä suur­ta ris­ti­ret­keä.

Ke­vin Spa­ceyn ja Ro­bin Wrigh­tin vetämä näyt­te­lijä­kaar­ti an­sait­see kaik­ki su­per­la­tii­vit osal­leen, sillä siinä mää­rin eläväs­ti ja vi­vah­teik­kaas­ti hah­mot pon­nis­ta­vat ruu­dul­ta kat­so­jan ihol­le. Edes Spa­ceyn hah­mon ajoit­tai­nen ka­me­ral­le pu­hu­mi­nen ei hait­taa ta­pah­tu­miin up­po­tu­mis­ta, päin­vas­toin. Osa kun­nias­ta täy­tyy an­taa myös osaa­vil­le oh­jaa­jil­le, joi­den ri­vistä löy­tyy tut­tu­ja ni­miä elo­ku­va­puo­lel­ta ja mm. sar­jo­jen Sop­ra­nos ja Boar­dwalk Em­pi­re taus­toil­ta.

Sar­ja poh­jau­tuu it­se­kin po­li­tii­kas­sa toi­mi­neen eng­lan­ti­lai­sen Mic­hael Dobb­sin sa­man­ni­mi­seen ro­maa­niin (1989) ja sen poh­jal­ta teh­tyyn brit­ti­sar­jaan (1990).