Tämä on nan­naa! Niin haus­ko­ja kuin Ste­ven Sea­ga­lin vi­deo­viih­dyk­keet ai­na ovat­kin, on jo­kai­nen mie­hen kan­kean it­se­var­maan viih­teen­la­jiin miel­ty­nyt kat­so­ja var­mas­ti eh­ti­nyt kai­va­ta ta­kai­sin ai­na­kin ri­paus­ta tämän al­ku-u­ran tyy­listä. Ru­kouk­siin on nyt vas­tat­tu, sillä jäh­meästä mur­sus­ta on taas kun­tou­tet­tu toi­min­ta­kel­poi­nen hyl­je ja ta­ri­na­kin löytää ri­pauk­sen maus­tet­ta ta­ka­vuo­sien Sea­gal-hi­tistä "Vai­keas­ti ta­pet­ta­va". To­sin vain vähän suo­laa, sillä lo­pul­ta tällä mo­der­nil­la länkkä­ri­ry­mis­te­lyllä on enemmän yh­teistä Ke­vin Cost­ne­rin "Bo­dy­guard":in kans­sa.

Lui­ta mur­tuu erittäin löy­hin pe­rus­tein, yläo­sia tip­puu li­ki yhtä ha­na­kas­ti ja Sea­gal sekä liik­kuu vet­reäs­ti että pu­huu mu­mi­se­mat­ta, jo­ten us­kot­ta­va se on, mies on taas ve­dos­sa. Vain van­han ka­ve­rin tyttä­ren lie­hit­te­ly osoit­tau­tuu mie­hel­le liian ko­vak­si pa­lak­si, ja tämä juon­ne jä­tetään puo­li­tie­hen. Suo­ra­vii­vai­nen juo­ni on sinällään pe­rin pas­sel­li ta­pah­tu­mien hen­ga­rik­si, eikä tällä ker­taa edes tälläi­nen paa­tu­nut elo­ku­vien suur­ku­lut­ta­ja ar­van­nut pa­his­ten mo­tii­via en­ne­nai­ko­jaan. Ei sillä, että tällä suu­rem­paa mer­ki­tystä ta­ri­nan kan­nal­ta oli­si ol­lut.