Kyllä nuorissa on tulevaisuus.
Kyllä nuorissa on tulevaisuus. Mutta oliko lause sarkasmia vai metafora? Vain katsomalla Lovemilla-elokuvan tietää, miksi arvion voi alkaa näin tyylittömästi.
Nuorten Summeri-ohjelmasta alkanut sketsisarja Lovemilla menestyi erinomaisesti somessa, mutta samalla pohjalle tuotettu elokuva floppasi pahan kerran.
Se tuntuu hieman ihmeelliseltä, sillä elokuva on hauskimpia kotimaisia koitoksia pitkään aikaan. Huumori on hytkyttävää eikä perinteistä, sutkauksiin ja kaatuiluihin perustuvaa. Dialogi on kuitenkin hyvin hallussa.
Lovemilla kertoo pirteästä tarjoilijasta ja hänen pulskasta poikaystävästään. Millan ja Aimon suhdetta koettelee moni asia. Työ lounasravintolassa ei niinkään, mutta asuminen, alkoholistivanhemmat, ulkonäköpaineet, parisuhdeasiat ja itsetuntokysymykset etupäässä.
Lovemillaan vahvuus on tuoreissa kasvoissa, joita kokeneemmat näyttelijät tukevat. Vanhan pohjan antaa omintakeinen yhteys nykytodellisuuteen, johon yhdistetään scifiä, cyberpunkia ja nyrjähtäneitä tv-sarjamaisuuksia. Vaikutteita otetaan supersankarielokuvista, Alienista, zombieleffoista, robotiikasta. Teemoja riittää kauneusleikkauksista sateenkaariväkeen ja parisuhdepeleihin. Jopa rakastelukohtauksissa on menoa eikä meinausta.
Näkökulma on nuorten, mutta samalla käsitellään kolmikymppisten huolia ja yhteiskuntaakin sopivasti.
Oikeastaan vain loppuratkaisu on perinteinen ja siksi heikoin osa kokonaisuudessa.
Keskitason kuva ja kapealla sektorilla soiva ääniraita toimivat elokuvan tyylikeinoina. Ekstroihin on tallennettu mokakohtauksia 15 min. ja poistettuja 8 min. Ja elokuvasäätiön mainos, josta ei voi poistua! (PS)