"Minua ei kaipaa kukaan muu kuin ulosottomies".
"Minua ei kaipaa kukaan muu kuin ulosottomies".
Saku Kuosmasen portierin kommentti on avainasemassa: jos menee huonosti, yksin on huono olla, mutta perhe tai parisuhde luo turvaa, josta vaikeuksia aletaan selvittää.
Jo DVD-julkaisun aikaan Kauas pilvet karkaavat osoitti kuuluvansa Aki Kaurismäen pääteoksien joukoon, jos ei jopa hänen parhaaksi elokuvakseen. Tämä on työmiessarjassa selkein.
Samalla elokuva on osuva välitilinpäätös vuoden 1992 lamasta, jonka tase näkyy edelleen Suomessa.
BD-version katsoessaan alkaa ihmetellä, kuinka mennyttä tämä kaikki on: ihmiset kunnioittavat käytöstapoja, omaavat järkeväntuntuista moraalia eivätkä anna periksi. Pseudonostalgia kääntää tavallaan häränpyllyä ja kuvaa todellisuutta ihmeen tarkasti.
Kyseessä on upea, vanhan ajan työn ylistys. Voisi kuvitella, ettei tätä kukaan ymmärrä, joka ei ole joutunut näkemään ja kokemaan katoavaa kansanperinnettä, vanhaa kunnon luterilaista työkulttuuria.
Suurin suosio Aki Kaurismäen taiteelle taitaa tosin kummuta piireistä, jotka eivät "oikeita" töitä ole nähneetkään. Paradoksi on täydellinen.
BD-versio on suorastaan huikea parannus Sandrewn vanhaan DVD-laitokseen verrattuna. Kuva piirtyy niin tarkasti, että katsoja alkaa pohtia, menettääkö Kaurismäen tyyli yhden tehkeinonsa. Myös ääniraita soi selkeästi, aiemminhan Markus Allanin sametin pehmeää ääntä ei voi kuunnella kovin kovalla. Elokuvan musiikki herätti jo ensi-illan aikoihin huomiota. Tangolaulaja Allan nousi Euroopan estradeille ja koki paluun kotimaassa. Ohjaajalla on aina ollut korvaa hyvälle musiikille. Soundtarckit ovat harvinaisen hyvin suunniteltuja. Nyt kohokohtia on Baddingin Sulamit, joka oli aikoinaan merkkitapaus yhdistäessään ensimmäistä kertaa beatmusiikin soundit tangokansan fiiliksiin. Tämä yhdistelmä aukaisi muun muassa Agentsin tulevat mestariteokset. DVD:lle ei ollut tallennettu ekstroja, mutta BD-versio sisältää Bluesia Pieksämäen asemalla -lyhytelokuvan (18 min.). (PS)