Vuo­teen 1913 si­joit­tu­va brit­tid­raa­ma Cor­nwal­lin ran­noil­le syn­ty­neestä tai­te­li­joi­den yh­teisöstä. To­si­ta­pah­tu­miin poh­jau­tu­van ta­ri­nan kes­kiössä on tai­de­maa­la­ri Alf­red Cum­mings, tämän us­kol­li­nen ystävä kap­tee­ni Gil­bert Evans ja mo­lem­pien miek­kos­ten silmään osu­nut omaa tietään et­sivä nuo­ri nai­nen Flo­ren­ce Car­ter-Wood.

O­min­ta­kei­nen, mut­ta poh­jim­mil­taan hy­vin kylmä­kis­koi­nen kol­miod­raa­ma kieh­too, mut­ta ei eläh­dytä. Tun­teet pu­ser­tu­vat tästä jää­pa­las­ta pa­ko­te­tus­ti, mut­ta sa­mal­la kai­kes­sa ar­ki­ses­sa ru­jou­des­sa on kui­ten­kin enemmän omaa kuin tu­si­nas­sa kes­kin­ker­tai­sia ro­mant­ti­sia hat­ta­roi­ta. Näistä ai­tou­den pil­kah­duk­sis­ta lie­nee kiittä­mi­nen ker­to­muk­sen poh­jal­la ole­vaa to­si­ta­ri­naa, mut­ta hy­vistä lähtö­koh­dis­ta huo­li­mat­ta elo­ku­va ei ky­ke­ne, tai ei us­kal­la, heittäy­tyä täy­sin ta­ri­naan­sa.

Epäus­kot­ta­va ja me­kaa­ni­ses­ti tem­poi­le­va elo­ku­va avau­tuu hyvällä tah­dol­la, mut­ta syitä täl­lai­seen ja­lo­mie­li­syy­teen on vähän. Cor­nwal­lin tar­joa­ma miljöö on kau­nis ja näyt­te­lijä­suo­ri­tuk­set funk­tio­naa­li­sen ve­toa­via, mut­ta millään sa­ral­la ei nähdä suu­ria on­nis­tu­mi­sia. Se­kin mik­si tämä voi­si tun­tua kesältä kes­kellä kolk­koa Eng­lan­ti­lais­ta kevät­tal­vea jää tässä fil­ma­ti­soin­nis­sa kat­so­jan mie­li­ku­vi­tuk­sen va­raan.