BBC:n suosittu, nykypäivään viety Sherlock Holmes –televisiosarja osoittaa tavallaan, kuinka muuttuvaiseksi on käynyt elävien kuvien maailma.
BBC:n suosittu, nykypäivään viety Sherlock Holmes –televisiosarja osoittaa tavallaan, kuinka muuttuvaiseksi on käynyt elävien kuvien maailma. Oli mahdotonta kuvitella vielä kymmenenkin vuotta sitten, että television laatutarjonta uhmaa elokuvatuotantoa samaan aikaan, kun televisio on muuttunut entistä tyhjänpäiväisemmäksi yleisellä tasolla.
Yhdysvalloissa esimerkiksi True Detective tai Game of Thrones ja Britanniassa Sherlock osoittavat painopisteen siirtyneen pois valkokankaalta. Syynä lienee se, että Hollywoodin tuotantopanokset ovat kasvaneet gargantuamaisiksi, jolloin riskejä ei yksinkertaisesti voida ottaa. Televisio- ja maksukanaville tehdyt parhaat sarjat sarjat ovat isoja investointeja entiseen verrattuna, mutta eivät niin isoja riskejä, että luovuus jäisi kukkimatta.
Kun tällainen sarja on tarpeeksi suosittu, siitä tehdään vaikkapa jouluspesiaali. Jos sarja on vieläkin suositumpi, siitä tehdään ensi-iltaelokuva teattereihin. Sherlock Holmes ja kauhistuttavan morsiamen salaisuus oli poikkeuksellisen odotettu one-shot ja syrjähyppy televisiosta elokuvateatteriin. Useimpien edeltäjiensä tapaan se ei oikeastaan erotu edukseen siitä, mitä on jo nähty.
Päinvastoin, hienoinen yliyritys panee tämän alittamaan tv-sarjan tason ja tunnelman. On nimittäin makuasia, pitääkö goottilaisen kauhun ja brittihuumorin yhdistelmästä. Dickensin aikalaisen Wilkie Collinsin romaanin Valkopukuisen naisen (1860, Sapo-sarjassa 1973) eteerinen haahuilu rytmittyy P.D. Wodehousen tarinoista tutulla nokkelalla sanailulla.
Sinänsä idea on hauska: kaksikko seikkailee viktoriaanisen ajan Lontoossa alkuperäisten Arthur Conan Doylen novellien tapaan. Tällainen käänteinen anakronismi sopii kaanoniin, sillä kirjailija itsekin käänteli ja väänteli luomaansa maailmaa. Holmesiin kyllästyttyään hän tappoi sankarinsa Reichenbachin putouksiin. Paine kasvoi, ja Holmes saapui takautumana seikkailemaan Baskervillen koira –romaanissa. Lopulta hän nousi kuin Kristus kuolleista Strand-lehden sivuille. Hän ei ollutkaan kuollut. Maailmassa elää edelleen ihmisiä, jotka luulevat Holmesin olevan oikea ihminen lihoineen ja verineen.
Laadukas kuva ja ääniraita. Ei ekstroja. (PS)