George A. Romero on ohjannut jo niin monta zombie-elokuvaa, että kovinkin fani vaatii vakuuksia.
George A. Romero on ohjannut jo niin monta zombie-elokuvaa, että kovinkin fani vaatii vakuuksia. Jotain uutta on löydettävä.
Nyt tarvitaan pientä sitkoa katsojassakin. Uusimmassa elokuvassa elokuvaajaopiskelijat valmistelevat muumioaiheista lopputyötä, jonka mentorina toimiva juoppo professori kokee kätkevän yhteiskunnallista sanomaa.
Romero leikittelee itsellään, ja myös katsojan hermoilla, kun dramaturgiaa viedään eteenpäin pakkomielteisen kuvaajan kameran avulla. Se heiluu kuin pahaisimmissa kotivideoissa. Moni on tyrmännyt elokuvan Blair Witch Projectin velipuolena, mutta tämän voi kokea myös nykypäivän musiikkivideoista siinneen salamaleikkausten arvosteluna.
Jos aiemmissa osissa oli kulutusyhteiskunnan tai militarismin kritiikkiä, nyt kohteena on nykytekniikka, joka tunkee joka paikkaan. Elokuvaaja hengittää samaan tahtiin kuin kamera surisee.
Diary of the Deadin kakkosvaihde vääntää erinomaisesti, ja katsojaa hellitään visuaalisesti taidokkailla ratkaisuilla. Valvontakameroiden käyttö juonenkuljetuksessa toimii hyvin. Samalla säilytetään perustavoite. Inhimillisyydessä ei romerolaisittain ole juuri mitään pelastettavaa, mutta silti joukkoon mahtuu edelleen empaattisia ja vastuullisia yksilöitä. Alhainen suositusikäraja 15 vuotta tuntuu perustellulta.
Kuvan tarkkuus on sitä, miksi se on tarkoitettukin eli kotivideotasoa. Kaksi ääniraitaa (DTS/DD5.1) tyytyvät rutiinisuorituksiin. Ei ekstroja. (PS)