An­ge­li­na Jo­lien toi­nen ko­ko­pitkä oh­jaus on kun­nian­hi­moi­nen to­si­ta­ri­na Louis Zam­pe­ri­nis­ta (Jack O'­Con­nell), jo­ka kas­voi hult­tios­ta olym­pia­juok­si­jak­si vuo­den 1936 Ber­lii­nin olym­pia­lai­siin men­nessä ja jou­tui so­dan sy­tyt­tyä en­tistä ko­vem­man koe­tuk­sen eteen Tyy­nellä val­ta­me­rellä.

Pe­las­tus­ve­neessä kes­kellä mer­ta käy­ty lä­hes 50 päivän mit­tai­nen sel­vi­ty­mis­tais­te­lu oli­si it­sessään elo­ku­van ar­voi­nen ta­pah­tu­ma, mut­ta yh­den koi­tok­sen pää­tyt­tyä seu­ra­si toi­nen ja­pa­ni­lai­sel­la van­ki­lei­rillä. Yh­del­le elo­ku­val­le ko­ko ta­ri­nas­sa tun­tuu­kin ole­van mil­tei lii­kaa pu­rek­sit­ta­vaa, mut­ta rau­hal­li­sen poh­dis­ke­le­vas­ti ete­nevä elo­ku­va pitää lan­gat kä­sissään hy­vin. Tässä oli­si voi­nut ol­la tar­peen tehdä pe­ter­jack­so­nit ja pa­loi­tel­la ta­ri­na tri­lo­giak­si, mut­ta ta­lou­del­li­set rea­li­tee­tit eivät sitä var­mas­ti­kaan oli­si mah­dol­lis­ta­neet.

Jo­lie ku­vit­taa ta­pah­tu­mia ihail­ta­van us­kot­ta­vas­ti ja yk­si­tyis­koh­tai­ses­ti, ja yhtä ai­kaa sekä kau­niin ku­vauk­sel­li­ses­ti että mil­tei do­ku­men­taa­ri­mai­sen pa­kot­to­mas­ti. Elo­ku­van ta­ri­na, il­me, ku­vaus, mu­siik­ki- ja ää­ni­rai­ta sekä en­nen kaik­kea ker­ron­nan tah­ti ovat kuin suo­raan Clint Eas­twoo­din elo­ku­vas­ta, mut­ta ko­ko­nai­suus ei tun­nu ko­pioi­dul­ta. Pai­koin draa­man ko­ros­ta­mi­nen lä­hes­tyy liioit­te­lua, näin eri­tyi­ses­ti alun pom­mi­ko­neen luuk­ku­jen sul­ke­mi­sen ja en­sia­vun lo­mit­tues­sa, mut­ta lä­hes ai­na va­lin­ta on pe­rus­tel­tu. Draa­maa kun ta­pah­tu­mis­sa riittää, sa­moin kieh­to­via yk­si­tyis­koh­tia ai­na val­koi­sek­si maa­la­tuis­ta mai­to­pul­lois­ta, pe­las­tus­ve­neen paik­kauk­seen ja ja­pa­ni­lais­ten lei­piin kään­net­tyi­hin ame­rik­ka­lai­siin. Näi­den yk­si­tyis­koh­tien saa­mi­nen oi­kein ker­too van­kas­ta omis­tau­tu­mi­ses­ta ai­heel­le.