Sar­ja­ku­va­ro­maa­niin pe­rus­tu­va Cow­boys & Aliens pyr­kii tuo­maan uut­ta ver­ta van­haan so­ta­rat­suun. Scott Mitc­hell Ro­sen­berg huo­ma­si, et­tei cow­boyt ja in­tiaa­nit -leik­ki enää in­nos­ta­nut, kun se ei ny­kya­jas­sa oi­kein ole po­liit­ti­ses­ti kor­rek­ti­kaan. Niinpä hän kek­si yh­distää län­ne­ne­lo­ku­van tyy­pil­li­syyk­siin an­nok­sen tie­tei­se­lo­ku­van kau­hue­le­ment­tejä.

Ro­sen­ber­gin sar­ja­ku­va-ai­he on siir­ret­ty suu­rel­la bud­je­til­la iso­jen täh­tien pe­li­kentäk­si. Te­kijöi­den toi­vee­na on il­mei­ses­ti Men in Blac­kin kal­tai­nen hit­ti­se­koi­te. Veik­kaan kui­ten­kin, että kun­niak­kaan la­ji­tyy­pin vä­kinäi­nen mo­der­ni­soin­ti joh­taa pi­kem­min Sil­ve­ra­don ja Wild Wild Wes­tin kal­tai­seen fil­mil­li­seen vir­he­tik­kiin.

Oh­jaa­ja­na kes­kin­ker­tai­sen, mut­ta Iron Man –e­lo­ku­vil­laan mu­ka­vas­ti me­nes­ty­neen Jon Fav­reaun muo­dok­kaas­sa ry­mis­te­lyssä nos­tal­gi­set wes­ternk­li­seet is­tu­vat vä­kinäi­ses­ti Star War­sis­ta ja Alien-e­lo­ku­vis­ta lai­nat­tu­jen pin­nal­lis­ten te­ho­kei­no­jen rin­nal­le.

Pääo­sis­sa Da­niel Craig ja Har­ri­son Ford kyllä so­pi­vat kars­kin­kar­heik­si län­nen­mie­hik­si. Craig on yk­sinäi­nen rat­sas­ta­ja ja pys­sy­mies Lo­ner­gan (!). Muis­tin­sa me­nettä­nyt an­ti­san­ka­ri, var­si­nai­nen No­bo­dy, et­sii suu­ren hen­kilö­koh­tai­sen me­ne­tyk­sen jäl­keen kos­toa ja hy­vi­tystä. Lo­puk­si Lo­ner­gan kui­ten­kin jou­tuu kään­tymään pors­tuas­ta yk­sin ja per­heon­nea vail­la, ihan kuin John Way­ne For­din Et­sijöissä. Har­ri­son Ford taas esittää Ab­so­lu­tio­nin erä­maa­kau­pun­gin ko­va­pin­tais­ta kar­ja­po­moa. Evers­ti Do­lar­hy­de – ni­messä niin vau­raut­ta kuin Je­kyl­lin ja Hy­den kak­si­naa­mai­suut­ta – on pai­kan kin­gi, jon­ka hult­tio­poi­ka Per­cy (hyvä Paul Da­no) ryöstö­vil­je­lee etuoi­keuk­siaan ta­val­lis­ten kau­pun­ki­lais­ten kus­tan­nuk­sel­la.

A­va­ruu­den alie­nei­den maa­han­hyökkäys sysää Do­lar­hy­den ja Per­cyn mat­kal­le, jos­sa ko­va­kin sydän hel­tyy ja op­pii yh­teis­työn ar­von niin en­tis­ten vi­ha­mies­ten kuin vä­hek­syt­ty­jen in­tiaa­nien kans­sa. Lo­ner­gan saa mys­tis­ten ta­kau­tu­ma­vi­sioi­den kaut­ta sel­vil­le syyt ja seu­rauk­set sekä vai­mon­sa mur­henäy­telmään että alie­nien ah­neu­teen.

Cow­boys & Aliens esit­te­lee tut­tu­ja tyyp­pejä län­ne­ne­lo­ku­van my­to­lo­gia­va­ras­tos­ta. On vel­vol­li­suu­den­tun­toi­nen she­rif­fi (va­kuut­ta­va Keith Car­ra­di­ne), rau­han­tah­toi­nen ka­pa­kan­pitäjä (Sam Roc­kwell tyy­pin­vas­tai­ses­sa roo­lis­sa), ai­kuis­tu­mis­rii­tin lä­pikäyvä pik­ku­poi­ka (näköisä mut­ta jäykäs­ti oh­jat­tu Noah Rin­ger) ja Sa­nan voi­mal­la mo­raa­lia yllä­pitävä rius­ka pas­to­ri (e­ri­no­mai­nen Clan­cy Brown). Abi­gail Spen­ce­rin, Ana de la Re­gue­ran ja Oli­via Wil­den hah­mois­sa nähdään liu­ta si­suk­kai­ta, mies­tensä rin­nal­la us­kol­li­ses­ti py­sy­viä län­nen­nai­sia.

Ai­nek­set ovat koos­sa, mut­ta tyy­dyttävää elo­ku­vaa ei näistä syn­ny. Voi ku­vi­tel­la, että sar­ja­ku­va­na moi­nen ir­tiot­to ja uu­si tu­lo­kul­ma ku­lu­nee­seen ma­te­riaa­liin voi ol­la vir­kistävä. Mut­ta fil­missä hyvät­kin ideat lat­teu­tu­vat se­ka­vak­si luet­te­lok­si ir­to­nai­sia ai­nek­sia toi­sil­leen vie­rais­ta gen­reistä. Cow­boys & Aliens ei lo­pul­ta tee kun­nia sen enempää wes­ter­nil­le kuin sci­fil­lekään. Alie­niör­kit ovat pian yhtä per­soo­na­ton vi­hol­lis­mas­sa kuin ink­ka­ri­lau­ma van­hois­sa, huo­nois­sa länkkä­reissä. Ja on­ko kel­lekään oi­keas­ti epä­selvää, kuin­ka lo­puk­si käy?

Har­mil­li­ses­ti al­ku­peräis­sar­jik­ses­ta poi­ke­ten fil­missä in­tiaa­nit on jä­tet­ty täy­sin val­koi­sen her­ra­kan­san sta­tis­teik­si, mikä ohen­taa ta­ri­naa en­ti­sestään. Huo­no­jen sar­ja­ku­vien ta­paan Cow­boys and Aliens kuit­taa isot ai­heen­sa pin­ta­vai­ku­tel­mil­la. Kai­ken päällä on vielä tässä ympä­ristössä ri­vos­ti ou­to us­kon­nol­li­nen si­laus, jo­ka per­soo­nal­li­sen pas­to­rin ka­dot­tua ku­vas­ta tun­tuu niin ko­vin ame­rik­ka­lai­sel­ta kon­ser­va­tii­vi­pii­rien nuo­les­ke­lul­ta.

Wes­ter­nien tu­tut hah­mot ja pe­rus­ti­lan­teet näyttäy­tyvät ko­meis­sa ku­vis­sa kuin var­moi­na tä­kyinä kat­so­jal­le. Mut­ta kun­non poh­jus­tus­ta vail­la ne jäävät haa­leik­si, in­not­to­mik­si tee­moik­si jos­tain ku­vit­teel­li­ses­ta wes­ter­nistä, jos­ta tämä kak­si­tun­ti­nen on pelkkä yli­pitkä trai­le­ri. (HB)