Sak­sa­lais­ten Hy­my­poi­ka. Tei­ni­tyttö nä­kee bi­leissä isänsä toi­sen nai­sen kans­sa ja päättää kos­taa us­kot­to­muu­den ra­kas­ta­jat­ta­ren per­heel­le. Pie­nistä huu­mo­rin pil­kah­duk­sis­ta huo­li­mat­ta on ta­ri­nal­taan sen ver­ran ah­dis­tu­nut ja kie­ro elo­ku­va, että tätä voi­si jo­pa luul­la suo­ma­lai­sek­si.

Tek­ni­ses­ti hiot­tu to­teu­tus. Tum­masä­vyi­nen ku­va on hyvä, eikä rei­lua ko­hi­naa pa­hem­pia vir­heitä esiin­ny. Dia­lo­gi on sel­keää, vaik­ka luon­nol­li­suu­des­ta on­kin vai­kea pu­hua, kun kie­li on ai­na me­kaa­ni­sel­ta kuu­los­ta­va sak­sa. Myös sub­ba­ril­le oh­ja­taan pu­rek­sit­ta­vaa. Puut­teel­li­ses­ti eng­lan­nik­si teks­ti­te­tyissä ekst­rois­sa pois­tet­tu­ja koh­tauk­sia (8 min.), juon­ta­ma­ton­ta ma­king of -ma­te­riaa­lia (9 min.), haas­tat­te­lui­ta (13 min.), ku­va­gal­le­ria ja fil­mog­ra­fiat. (IJ)