Miami Vicen kasvojenkohotuksen lähtökohdat olivat perin hyvät kun ohjaajaksi saatiin peräti Michael Mann, jonka ”Heat –ajojahti” on yksi genren nykyklassikoista.
Miami Vicen kasvojenkohotuksen lähtökohdat olivat perin hyvät kun ohjaajaksi saatiin peräti Michael Mann, jonka ”Heat –ajojahti” on yksi genren nykyklassikoista. Parhaimmillaan lopputulos onkin tiukka ja lumoavan karhea huumejännäri, joka osaa myös vääntää tuttua tarinaa hieman uuteen uskoon.
Harmillisesti elokuvaa kuitenkin vaivaa ajoittainen unisuus ja turha rönsyily – varsinkin päälle liimatut rakkaustarinat raahaavat turhaan tarinan etenemistä. Tämä tyhjäkäynti tuo nopeasti mieleen TV:n Lain nimessä –reality-sarjan, jota myös kuvallisen ilmaisun osalta hetkittäin lähestytään. Eipä silti, kyllä tämä kelvollisena jepariviihteenä Bad Boys II:sen voittaa. Helposti.
Hyvä, miellyttävän tarkka ja väritoistoltaan loistelias kuva, jonka merkittävin heikkous on runsas rakeisuus. Usein viipyilevää kuvausta on yritetty paikoin tasapainottaa tarpeettoman tärisevällä käsivarakuvauksella eikä leikkaus tunnu täysin istuvan musiikkiraitaan. Ääniraita on teknisesti moitteeton, mutta musiikkiraidaltaan ristiriitainen tapaus: välillä musiikki toimii mainiosti tunnelman luojana, toisinaan taas radiosta tutut kappaleet vuorottelevat kuin soittolistalla konsanaan ja vieläpä ilman cross-feidausta. Ihmetystä herättää myös ympäristönäänien toistuva poisleikkaaminen, joka antaa elokuvalle jonkinlaisen zombie-tunnelman. Colin Farellille on myös annettu sangen juhlava viskibasso. Ekstroissa Nonpointin musiikkivideo ja hajanaiset dokumentit peiteoperaatioista (13 min.) sekä kuvauspaikoista (10 min.). (IJ)