Kym­men­vuo­tias Me­la­nie (Sen­nia Ne­nua) lu­ki­taan pyörä­tuo­liin jo­kai­ki­nen aa­mu. Kak­si aseis­tau­tu­nut­ta var­ti­jaa osoit­taa ne­li­raa­ja­lu­kit­tua tyttöä ko­ne­tu­lia­sein, työntäen tämän luok­ka­huo­nee­seen mui­den sa­mois­sa olo­suh­teis­sa kou­lua käy­vien las­ten se­kaan.

E­ri­tyis­piir­teet sel­viävät hil­jal­leen. So­ti­las­tu­ki­koh­dan kel­la­ris­sa ma­jai­le­va lap­si­jouk­ko saat­taa ol­la ih­mis­kun­nan vii­mei­nen toi­vo. Ul­ko­puo­li­nen maail­ma osoit­taa edel­leen piir­teitä vä­ki­val­tai­ses­ta rat­kai­su­mal­lis­ta. Eloonjää­nei­den int­res­sit eivät ole kes­kenään yh­te­ne­viä.

Kel­la­rio­pe­tuk­ses­ta vas­taa­va nei­ti Jus­ti­neau (Gem­ma Ar­ter­ton) on lap­si­kat­raan ai­noa yh­teys lämpöön ja rak­kau­teen, ja juu­ri tätä lämpöä Me­la­nie kai­paa ki­peäs­ti. Nei­ti Jus­ti­neaun lisäk­si kel­la­ris­ta ei tun­net­ta tih­ku. Nuo­ri­soa lää­kit­sevä ja val­vo­va, jul­miin­kin päätök­siin ky­ke­nevä toh­to­ri Cal­dwell (G­lenn Clo­se) on vas­tuus­sa kel­la­rin elämän jat­ku­vuu­des­ta.

T­he Girl with All the Gifts on raa­ka ja suo­ra­su­kai­nen nä­ke­mys ih­mis­kun­nan sel­viy­ty­mis­tais­te­lus­ta, en­na­koi­va maail­man­lo­pun vi­sio. Dys­to­pias­sa on synkästä poh­ja­vi­reestään huo­li­mat­ta huo­jen­ta­va toi­von il­ma­pii­ri. Ih­mi­set eivät ole eh­dot­to­man pa­ho­ja, olo­suh­tei­den muok­kaa­mas­ta toi­min­nas­taan huo­li­mat­ta. Rän­sis­ty­nyt Lon­too le­vittäy­tyy rap­pio­ro­man­tii­kan asein ku­van­kau­nii­na kan­kaal­le. Lu­paus pa­rem­mas­ta näyttäy­tyy ark­ki­teh­tuu­rin kaut­ta.

En­simmäi­sen pitkän elo­ku­van­sa oh­jan­nut Colm Mc­Cart­hy siir­te­lee pe­li­nap­pu­loi­ta hie­nos­ti olo­suh­tei­siin näh­den. Vai­vai­sel­la neljän mil­joo­nan dol­la­rin bud­je­til­la on luo­tu me­ga­ko­koi­nen järkä­le. M.R. Ca­reyn me­nes­tys­ro­maa­ni on muok­kaan­tu­nut ruu­dul­le pi­ka­pi­kaa, kir­jai­li­jan it­se muo­ka­tes­sa sc­rip­tiä.

Tek­ni­sestä hui­maa­vuu­des­ta huo­li­mat­ta, elo­ku­van lo­pul­li­nen on­nis­tu­mi­nen pe­rus­tuu pitkäl­ti Glenn Clo­sen sykäh­dyttävään per­for­mans­siin mo­niu­lot­tei­sen vies­tin tie­dot­ta­ja­na, pe­las­tuk­sen ää­ni­tor­ve­na. Toh­to­ri pu­huu ja käs­kee, toi­min­nan lo­pul­li­set syyt jäävät kat­so­jan pää­tettäväk­si. Jouk­ko­koh­taus­ten ko­reog­ra­fia kai­pai­si pientä terävöin­tiä, to­ki ali­bud­je­tin on tul­ta­va esiin jos­sain.

La­ji­tyyp­pien se­ka­mels­kas­ta huo­li­mat­ta The Girl with All the Gifts on puh­das­ta la­ji­tyyp­pie­lo­ku­vaa. Jos zom­biekä­ve­ly on ku­lu­tet­tu­kin elo­ku­van kei­noil­la lop­puun, tässä ta­pauk­ses­sa laa­hus­te­lu pe­rus­tel­laan uu­sin kei­noin. Elä­vien kuol­lei­den vals­sia ei ole kos­kaan si­joi­tet­tu näin va­ka­vaan ti­lan­tee­seen.

T­he Girl with All the Gifts le­vittää ku­vain­nol­lis­ta vi­rus­ta ih­mis­ro­dun pääl­le ky­syen lop­puun tär­keän ky­sy­myk­sen. Ke­nellä on­kaan oi­keus elää? (VA)