John Woon ohjaama ensimmäinen jatko-osa on viihdyttävän nopeatempoinen ja tarinallisesti ehyt jännäri tappavan viruksen jäljityksestä.
John Woon ohjaama ensimmäinen jatko-osa on viihdyttävän nopeatempoinen ja tarinallisesti ehyt jännäri tappavan viruksen jäljityksestä. Elokuva hyötyy suuresti ohjaajan tiukasta toimintaotteesta ja pettämättömästä visuaalisesta silmästä, joiden ansiosta epäloogisuudet hukkuvat silmäkarkin sekaan ja juna jyskyttää muutoinkin hidastelematta eteenpäin. Tuloksena onkin trilogian vaikuttavin ja tasapainoisin osa. Kaikki ohjaajan tavaramerkit kyyhkysistä hidastettuihin hyppyihin aseet laulaen ovat mukana — hurjia stuntteja muutoinkaan unohtamatta.
Neljä tähteä on hieman antelias arvosana, varsinkin kun poikamaisen jännityksen ja toiminnan takana on perin simppeli tarina ja kevyesti luonnostellut hahmot, mutta tunnelma on hyvä ja toiminta pelaa. Genrensä valioyksilöitä siis.
Alun vuorikiipeilyjakso jää hieman epäskarpiksi, mutta muutoin jälki on korkealaatuista HD-tasoa. Kuva on rakeinen ja pientä kohinaa on nähtävissä jatkuvasti, mutta tästä on vain paikoin häiriöksi asti. Väritoisto on upean kylläistä, ja parhaimmillaan kuva on vakuuttavan terävä. Ääniraita on asiallisen selkeä ja tunnelmallisen tiukkasävyinen niin Hans Zimmerin säveltämältä musiikiltaan kuin tehosteiden käytöltään. Suunnattuja tehosteita riittää moneen lähtöön aina sohvaa heittelevästä 747:stä ympäri huonetta kieppuviin urheiluautoihin ja moottoripyöriin. Laadullisesti ei ehkä päästä aivan referenssitasolle, mutta sisällöllisesti kyse on vaikuttavan hiotusta audiovisuaalisesta viihdykkeestä.
Ekstroissa hyvä ohjaajan kommenttiraita, vaisu making of (14 min.), stunttien ihailua (5 min.), hyvä dokumentti stunteista (34 min.), vaihtoehtoinen alkuanimaatio, Metallican musiikkivideo ja ykkösosan levyltä tutut BAFTA:n ja MTV:n tribuutit Cruiselle. Ekstrat ovat SD-muodossa, eikä niitä tai itse elokuvaa ei ole tekstitetty suomeksi. (IJ)