Komea kuva ihastuttaa paratiisikuvastollaan, mutta pärjää hyvin myös vedenalaisia miljöitä luodatessaan. Plankton käy sankaksi ja Lego-maiset värit pirskahtelevat ilmeikkäästi. Kokonaisuus lipuu vakaasti johonkin oktonauttien ja kadonneen aarteen metsästyksen välimaastoon, mutta kuosi ei ole hullumpi.

Ääniraita toistaa vedenalaisen dialogin maskien värittämästi, mutta se mikä hävitään dialogin vetoavuudessa voitetaan teoriassa läsnäolon luomisessa. Pylväät kaatuvat auktoriteetilla ja hai rynnii auktoriteetila päälle, molemmat kuin vettä ei välissä olisikaan. Kokonaisuus ei aivan yllä uskottavaksi, mutta mylly on agressiivinen ja energinen.

Ekstraton. (IJ)