Ro­bin­so­nin per­he pa­ni pelkäämään pa­hin­ta. On­ko Pi­xa­rin täh­ti haa­lis­tu­mas­sa? Kun olin nu­kah­ta­nut Rot­ta­touil­len en­simmäi­sen koh­tauk­sen jäl­keen len­to­ko­nees­sa, odo­tuk­set eivät ol­leet kor­keal­la DVD-lai­tok­sen saa­pues­sa. Ilo oli sitä­kin suu­rem­pi, kun pal­jas­tui, että tuo­tan­toyh­tiö pys­tyi ki­teyttämään fun­ny ani­mals –­gen­ren pe­ruslähtö­koh­dan. Pu­hu­vat eläi­met kuu­lu­vat sa­tu­jen pe­rin­tee­seen, mut­ta on aja­tuk­se­na täy­sin ab­sur­di. Näin pys­tytään etäy­tymään koh­tees­ta ja ir­vai­le­maan ih­mi­selämän kum­mal­li­suuk­sil­le.

Elo­ku­va hyö­dyntää ruo­ka- ja vii­ni­buu­mia, jo­hon liit­tyi mui­ta mai­ta en­nen Rans­kas­sa kum­mal­lis­ta sno­bis­mia. Kun jen­kit ja bri­tit al­koi­vat Mic­he­lin-hörhöi­lynsä, unoh­tui se, että rans­ka­lai­nen ra­kas­taa ruo­kaa. Sen tuo­ma so­siaa­li­nen ar­vo oli vain maus­te. Kun rot­ta pe­las­taa pa­rii­si­lais­ra­vin­to­lan oi­vil­la ke­hi­tel­millään, päästään sa­nak­ka ot­ta­maan kan­taa ra­sis­miin, luok­kae­roi­hin ja po­li­tiik­kaan. Tätä ei kui­ten­kaan tar­vit­se aja­tel­la, tämän voi hau­ka­ta kuin­ka ke­vyellä mie­lellä ta­han­sa. Tämä ei pä­de 1961 La­tou­riin ja Che­val Blan­ciin, jot­ka kuu­lu­vat elo­ku­van ku­vas­toon.

Tark­kaa, tyy­likästä ja näyttävä ku­va- ja ää­ni-il­mai­su kuu­luu Pi­xa­rin pe­rus­hy­vei­siin. BD-le­vyyn ver­rat­tu­na erot ovat pie­niä, mut­ta sen hie­man tar­kem­paa jäl­keä voi ver­ra­ta hie­nos­ti to­teu­te­tun viemä­ri­koh­tauk­sen tai Pa­rii­sin kat­to­jen yltä to­teu­te­tus­sa pa­no­raa­mas­sa. Kah­del­la le­vyllä. Ekst­rois­sa kak­si ly­hy­ta­ni­maa­tio­ta, 13 min. haas­tat­te­lu, 6+1+4+2+2 min. do­ku­men­tit, 20 min. pois­tet­tu­ja koh­tauk­sia ja hah­mop­ro­fii­lit. Ta­ka­kan­si liioit­te­lee kes­toa kak­si mi­nuut­tia.