Bu­ka­res­tin suur­seu­ro­jen Steauan ja Di­na­mon kes­kenäi­set jal­ka­pal­lo-ot­te­lut oli­vat Ceau­ses­cun dik­ta­tuu­rin ai­ka­na ta­val­lis­ta ot­te­lua mer­kittäväm­piä ta­pah­tu­mia. Sisä­po­liit­ti­nen jän­ni­te ase­voi­mien ja Ro­ma­nian sa­lai­sen po­lii­sin, Se­cu­rit??i:n vä­lillä ai­heut­ti sen, että kär­ki­seu­ro­jen vä­lillä pe­lat­tiin muus­ta­kin kuin sar­ja­si­joi­tuk­ses­ta tai mes­ta­ruu­des­ta. Kah­dek­san­kym­mentä­lu­vun lo­pul­la, ro­ma­nia­lai­sen jal­ka­pal­lon me­nes­tys­ta­ri­nan suu­rim­pi­na vuo­si­na, ken­tillä näh­tiin myös pe­lil­li­ses­ti ai­kan­sa suu­rin­ta eu­roop­pa­lais­ta kan­sal­lis­ta jal­ka­pal­loa. Steaua ja Di­na­mo oli­vat mah­ti­seu­ro­ja, joi­den pe­laa­ja­luet­te­lot herättävät la­jin seu­raa­jien pa­ris­sa ihas­tus­ta – vielä kym­men­ten vuo­sien jäl­keen­kin.

Lähtö­koh­ta ro­ma­nia­lai­sel­le ”­do­ku­men­til­le” on mie­len­kiin­toi­nen. Suur­seu­ro­jen yh­dessä va­lit­se­ma ja hyväk­symä amatöö­ri­ta­son ero­tuo­ma­ri saa tap­pouh­kauk­sen, kos­ka edel­li­nen mie­hen tuo­mit­se­ma seu­ro­jen vä­li­nen pe­li on ol­lut jon­kin ta­hon miel­ty­mys­ten vas­tai­nen. Ka­me­ra siir­tyy Ro­ma­nian kan­sal­li­sel­le sta­dio­nil­le vuon­na 1988. Ot­te­lu Steaua Bu­ka­res­tin ja Di­na­mo Bu­ka­res­tin vä­lillä al­kaa.

Ro­ma­nian kan­sal­li­sen te­le­vi­sioyh­tiön kol­mel­la ka­me­ral­la ku­vaa­ma ot­te­lu näy­tetään al­ku­vi­hel­lyk­sestä lop­pu­vi­hel­lyk­seen. Se on elo­ku­van ai­noa ku­va­ma­te­riaa­li. Al­ku­peräi­sen lä­he­tyk­sen mo­no­rai­taa ei soi­te­ta, se­los­tus­ta väl­tel­lessä ot­te­lun ää­net­kin ovat ka­teis­sa. Päällä on kom­ment­ti­rai­ta, taus­tamö­lyistä pää­tel­len olo­huo­nees­sa ää­ni­tet­ty kah­den ih­mi­sen verk­kai­nen vuo­ro­pu­he­lu. Rai­dal­la pu­hu­vat ”­do­ku­men­tin” ”oh­jaa­ja” Cor­ne­liu Po­rum­boiu sekä hä­nen isänsä, tap­pouh­kauk­sen saa­nut ero­tuo­ma­ri Ad­rian Po­rum­boiu. Ai­kui­set mie­het kes­kus­te­le­vat muu­ta­mat al­ku­mi­nuu­tit pientä mie­len­kiin­toa herättäväs­ti tuo­ma­ri­toi­min­nas­ta, mut­ta sit­ten in­to lo­pah­taa. Cor­ne­liu ky­se­lee isältään, mitä mie­leen juo­lah­taa. ”­Minkä ikäi­nen Ha­gi on tuol­loin, 18?” Isä ei tiedä tark­kaa vas­taus­ta sii­hen, eikä juu­ri mi­hinkään muu­hun­kaan. Hän heit­te­lee vas­tauk­sia yli­mal­kai­ses­ti sin­nepäin. Ää­rimmäi­sen vai­vaan­nut­ta­vaa on myös kuun­nel­la isän ja po­jan ki­nas­te­lua ai­hees­ta kuin ai­hees­ta. Ha­lu­taan ol­la eri mieltä pe­riaat­teen vuok­si. Ehkä kos­taa jo­tain lap­suu­des­ta?

On täy­sin mah­dol­lis­ta, että ro­ma­nia­lai­nen The Se­cond Ga­me on maail­man huo­noin elo­ku­va. Ai­na­kin se on vä­hi­ten val­mis­te­lu­ja vaa­ti­nut elo­ku­va, jon­ka minä olen näh­nyt. Ky­sy­myk­set tu­le­vat len­nos­ta, vas­tauk­set jo­ko van­has­ta muis­tis­ta tai ei lai­sin­kaan. Ohei­sen ar­vos­te­lu­ni kir­joit­ta­mi­nen vaa­ti huo­mat­ta­vas­ti enemmän työ­mi­nuut­te­ja kuin puo­li­tois­ta­tun­ti­sen jal­ka­pal­lo-ot­te­lun taus­tal­la hö­pi­se­mi­nen.

Cor­ne­liu Po­rum­boiu, Can­nes-pal­kit­tu do­ku­men­ta­ris­ti, nos­taa it­sensä ja­lus­tal­le osoit­ta­mal­la voi­van­sa tehdä mitä vaan. Es­poo Ci­ne esit­ti elo­ku­vaa fes­ti­vaa­leil­laan 2015. En kyllä tiedä mik­si. (VA)