Rin­ta­mal­ta juu­ri ko­tiu­tu­nut tyhjä­tas­ku (Ro­bert Pat­tin­son) pää­see vuo­den 1890 Pa­rii­sin seu­ra­pii­rei­hin van­han ase­vel­jen sii­vellä, mut­ta py­syy siellä tämän vai­mon (U­ma Thur­man) avus­tuk­sel­la. Rau­hal­li­ses­ti ja su­ru­mie­li­syytä ha­kien ete­nevä elo­ku­va on pe­rio­did­raa­mak­si eri­koi­nen ta­paus, jo­ka tun­tuu van­git­se­van ajan­ku­van mu­ka­vas­ti, mut­ta ku­too sii­hen pääl­le var­sin kyl­mien hah­mo­jen vetämän ja hei­veröi­ses­ti to­del­li­suu­teen is­tu­van ih­mi­suh­de­pi­rue­tin.

Ta­ri­na sinällään on lo­pul­ta var­sin mie­len­kiin­toi­nen op­pi­tun­ti ma­kuu­huo­ne­dip­lo­ma­tias­ta, mut­ta kol­kon to­teu­tuk­sen joh­dos­ta draa­ma vai­puu ko­ti­mai­sen Le­vot­to­mien pe­rio­di­ver­siok­si. Ilah­dut­tan kie­ro, mut­ta sa­mal­la tun­tee­ton ja plii­sun me­kaa­ni­nen dra­ma­ti­soin­ti Guy De Mau­pas­san­tin ro­maa­nis­ta teat­te­ri­taus­tai­sel­ta oh­jaa­ja­kak­si­kol­ta. Pat­tin­so­nin fa­neil­le on jo­ka ta­pauk­ses­sa tar­jol­la pas­se­lia vie­roi­tuslää­kettä Twi­light-saa­gas­ta — silmät ve­restävät tässä­kin ja ole­mus kä­vi­si hy­vin vam­pyy­ristä, mut­ta mies vain jää ham­paat­to­mak­si loi­sek­si.