Jos Direct Contact olisi tehty kultaisella 1980-luvulla tiukkapipoisen videosensuurin aikaan, jonka eduskunta armollisessa viisaudessaan päätti, se olisi ilman muuta kulttielokuva.
Jos Direct Contact olisi tehty kultaisella 1980-luvulla tiukkapipoisen videosensuurin aikaan, jonka eduskunta armollisessa viisaudessaan päätti, se olisi ilman muuta kulttielokuva. Voi vain ihmetellä, kuinka elokuva on päässyt K16-merkinnän alle, sillä tässä ainakin luoti osuus ja tekee kipeää. Nyrkki ei tosin aiheuta näkyviä vammoja, mikä on amerikkalaisen toimintaelokuvan perisynti, joka ei lähde pesemälläkään.
Nykymittapuunkin mukaan harvinaisen väkivaltainen elokuva viehättää ainakin jonkin verran vanhanaikaisuutensa vuoksi, sillä merijalkaväen ex-sankari (Dolph Lundgren) on toki ihmemies, mutta ei aivan niin ihmeellinen kuin hänen kollegansa tuppaavat elokuvissa olemaan. Tämä ei tarkoita tietenkään sitä, että tällä juuri realismin kanssa olisi tekemistä.
Venäläisen vankilaan passitettu mies saa toimeksiannon Mustan meren rannalle, missä pidetään amerikkalaisneitoa vankina. Ritari ryntää linnaan, mutta kaikki ei olekaan niin selvää kuin toimeksiannoissa ennen. Ihme kyllä, Lungren tuntuu osaavan näytellä jopa paremmin kuin vastanäyttelijänsä Gina May.
Direct Contact esittää Neuvostoliiton pannasta vapautuneiden valtioiden demokratian perin alkeellisena, sillä sotilaat ampuvat siviilejä suorastaan silmittömästi. Pelkäänpä vain, että tilanne saattaa todellisuudessa olla vieläkin pahempi.
Keskitason kuva ja ääniraita. Kuvan tarkkuudessa DVD vetää yllättävän hyvin vertoja BD:lle. Ääniraitakin tuntuu iskevämmältä, mutta samalla äänenpainolla jälkimmäisen DTS HD soi paljon pehmeämmin ja miellyttävämmin. Jos haluaa repiviä soundeja, ei DVD:n DTS ole huono vaihtoehto. Ei ekstroja. (PS)