Suurperhe Cash elää arkeaan hiukan perinteisten mallien ulkopuolella.
Suurperhe Cash elää arkeaan hiukan perinteisten mallien ulkopuolella. Retkue on majoittautunut metsän keskelle, oman toimivan struktuurin luoden, armeijan tarkkuudella struktuuria noudattaen. Lapsikatras pänttää yhteiskuntatieteen ja kaunokirjallisuuden klassikoita, avartuu päivittäisissä mietiskelyharjoitteissa sekä pitää itseään fyysisessä kunnossa metsästämällä ja vuorikiipeilemällä. Kasvatusmetodeista ei jousteta.
Ben Cash, Viggo Mortensenin särmikäs laumanjohtaja, on mustavalkoisen ja äärisuppean maailmankatsomuksen prototyyppi. Erinomainen esimerkki ajastamme, omien sääntökirjojen väliin puristuva uhri.
Laajemmin katsottuna hahmogalleria on kuitenkin väkinäinen. Tasapainoa pyritään synnyttämään kärjistetyillä lapsirooleilla. Toisaalla ovat neropattilapset, toisaalla isän opetusmetodeita vastustava esiteini. Vastavoimaksi kirjoitettu tiuskiva poika jää itkupotkuraivaritasolle, osin vajavaisten näyttelijäntaitojensa vuoksi. Mukana menossa ovat, kuin pakollisena osuutena, porvarillisia arvoja edustavat isovanhemmat. Ohimennen esiteltävä sukulaisperhe kliseisine hammasrautoineen ja alleviivattuine kirjasivistymättömyyksineen nostaa kansakuntakritiikin jo hitusen ärsyttävälle tasolle.
Yhdysvaltalaisia ilmiöitä sörkitään monilta suunnilta, täysin tehottomasti. Uskonnollisuutta ja kulutusyhteiskuntaa tutkiskellaan, kulmia runsaasti pyöristellen. Lukuisat vastakkainasettelut sekä näkökulmien epämääräisyys herättävät kysymyksiä elokuvan todellisesta tarkoitusperästä.
Matt Rossin Captain Fantastic on indie-elokuvaa ärsyttävimmillään. Se yrittää niin kovasti ottaa kantaa, osoitella ja syyllistää. Samalla se haluaisi niin kovasti myydä pääsylipun jokaiselle. (VA)